Ekumeeninen Yhteys-liike patistaa kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä vastaamaan seksuaalivähemmistöihin kuuluville jäsenilleen, miten ne suhtautuvat heidän toiveisiinsa tulla vihityksi avioliittoon ja saada sille yhteisönsä siunaus.
Avioliittolain muutoksen astuessa voimaan kyseisten yhteisöjen työntekijät saavat eteensä tämän kysymyksen ja tarvitsevat sitä varten ohjeet yhteisöltään, liike katsoo.
Yhteys-liikkeen johtokunnan kannanotto asiaan annettiin 16.5. Se on lähetetty tiedotteena Kotimaa24:n toimitukseen tänään 18.5. Lue kannanotto tästä:
Yhteys-liike: Avioliittolain muutos vaatii uskonnollisilta yhteisöiltä perusteltuja vastauksia
Maaliskuussa 2017 voimaan astuva avioliittolain muutos merkitsee kirkoille ja muille uskonnollisille yhteisöille toimintaympäristön muutosta. On luonnollista, että uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvissa miespareissa ja naispareissa on niitä, jotka haluavat yhteisönsä siunausta solmittavalle avioliitolleen sekä oikeutta elää yhteisössään avioliiton solmimisen jälkeen.
Uskonnollisten yhteisöjen perinteiden ja aseman eroista johtuu, että jokaisen niistä on tehtävä omat ratkaisunsa siitä, miten ne vastaavat näihin ääneen lausuttuihin ja lausumattomiin pyyntöihin. Tässä tilanteessa ekumeeninen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Yhteys-liike kiinnittää huomiota seuraaviin näkökohtiin.
1) Yhteisön tulisi ensisijassa vastata seksuaalivähemmistöihin kuuluville jäsenilleen, siis heille, joita asia koskee. Voimmeko vihkiä teidät avioliittoon? Voimmeko siunata avioliittonne? Voitteko osallistua yhteisömme hengelliseen elämään tasaveroisina muiden seurakuntalaisten kanssa solmittuanne avioliiton? Voitteko olla turvassa yhteisömme tilaisuuksissa? Vai voidaanko avioliittonne esimerkiksi tuomita syntinä? Vastaus pitäisi myös perustella.
Kun vastaukset näihin kysymyksiin on löydetty, on syytä antaa ohjeita yhteisön työntekijöille, vastuunkantajille ja koko yhteisölle.
2) Avioliittolain muutos merkitsee yhteiskunnassa suurempaa muutosta kuin rekisteröidyn parisuhteen nimen muuttaminen avioliitoksi. Laki rekisteröidystä parisuhteesta merkitsi ensisijassa useimpien juridisten ongelmien poistamista; avioliittolain muutos merkitsee yhteiskunnan sitoutumista samaan sosiaaliseen hyväksyntään kuin mies-naispareilla on ollut tähän asti. Muutos on niin merkittävä, että aikaisemmin tehdyt selvitykset parisuhdelain vaikutuksista eivät ole suoraan, jos ollenkaan, siirrettävissä avioliittolain muutokseen.
3) Ottaessaan kantaa avioliittolain muutokseen, uskonnollisten yhteisöjen tulee määritellä positiivisesti asia, johon otetaan kantaa; siis sanoa, mikä tämä avioliitto yhteisön näkökulmasta on. Negatiivinen määrittely, jossa sanotaan vain mitä se ei ole, kertoo kyvyttömyydestä ja/tai haluttomuudesta ymmärtää asiaa, johon otetaan kantaa. Kun yhteisön työntekijöille annetaan ohjeita sateenkaariperheiden kohtaamiseen, tämä myönteinen määrittely on erinomaisen tärkeää.
Esimerkki valaissee asiaa: Uskonnollinen yhteisö määrittelee kahden miehen tai kahden naisen avioliiton ei-avioliitoksi. Sitten sama uskonnollinen yhteisö päättää, että sen työntekijä voi osallistua samaa sukupuolta olevien hääjuhlaan iloisin ja vapain sydämin. Työntekijän pitäisi siis yhtä aikaa määritellä seurakuntalaistensa juhla avioliiton solmimiseksi ja ei-avioliiton solmimiseksi.
4) Joidenkin uskonnollisten yhteisöjen piirissä suhtautumisesta avioliittolain muutokseen on tehty tunnustuskysymys. Luotettavina uskonveljinä ja -sisarina pidetään vain niitä, jotka julkisesti paheksuvat tai eivät ainakaan julkisesti hyväksy miesparin ja naisparien avioliittoja. Näin vähemmistön oikeuksien polkemisesta on tehty uskonnollinen velvollisuus.
Helsingissä 16.5.2016
Yhteys-liikkeen johtokunta
Ulf Särs
puheenjohtaja
Kuva: Minerva Seppälä
Lue myös:
Pappi aikoo vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja
Yle: Arkkipiispa Mäkinen ei innostu sooloilusta samaa sukupuolta olevien vihkimisessä
Björn Vikström: ”Pappien ei pidä lähteä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja”