Virsikirjan lisävihkoista miljoonan euron lasku

Virsikirjan suomen- ja ruotsinkieliset lisävihkot tulevat maksamaan kaikkiaan noin miljoona euroa. Yhden uuden virren hinnaksi tulee noin 4 500 euroa. Kustannukset syntyvät lähinnä asiantuntijapalkkioista, tekijänoikeusmaksuista ja työryhmätyöskentelystä.

Asia selvisi kirkolliskokouksen kyselytunnilla. Kyselytunnilla keskusteltiin myös avioliitosta, strategisesta johtamisesta sekä kolehtikohteiden valinnasta.

Helsingin piispa Irja Askolalle esitettiin kysymys hiippakuntadekaani Reijo Liimataisen syyskuussa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla julkaistuun kirjoitukseen liittyen. Kirjoituksen mukaan luterilaisen kirkon papit voivat alkaa vihkiä nais- ja miespareja heti, kun uusi avioliittolaki tulee voimaan.

Askolalta kysyttiin, onko hän samaa mieltä dekaanin kanssa ja millaisiin toimenpiteisiin piispa ryhtyy varmistaakseen, että Helsingin tuomiokapitulin virkamiehet noudattavat kirkolliskokouksen hyväksymiä päätöksiä.

Vastauksessaan Irja Askola kertoi, että Helsingin tuomiokapitulille on tehty hiippakunnan ulkopuolelta kantelu lehtikirjoituksesta ja prosessi on kesken. Siihen vedoten hän kertoi, ettei voi ottaa tapaukseen julkisesti kantaa, koska tulisi siten jääviksi toimimaan puheenjohtajana asian käsittelyssä tuomiokapitulin istunnossa. Askolan mukaan kysymykset aiheesta osoittavat, kuinka tarpeellista kirkossa olisi keskustella siitä, mitä tulevasta avioliittolain muutoksesta kirkossa aikanaan seuraa tai ei seuraa.

Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo vastasi kyselytunnilla kysymykseen strategisen johtamisen kehittämistarpeista kirkossa sekä kaikille seurakunnille yhteisten kolehtikohteiden päätösprosessista kirkkohallituksessa.

Keskitalon mukaan strategisessa johtamisessa olisi kehittämisen varaa koko yhteiskunnassa ja siten myös kirkossa. Hänen mukaansa vuoden alusta voimaan astuva kirkon keskushallintouudistus mahdollistaa strategisempaa johtamisotetta muun muassa siten, että piispainkokouksen kokoonpano pienenee. Lisäksi pienempiä asioita voi jatkossa ohjata joustavammin viranhaltijoiden päätettäväksi, jolloin kirkkohallituksen täysistunto voi keskittyä enemmän suuriin strategisiin linjoihin.

Kolehtikohteiden valinnan perusteina käytetään kirkkohallituksessa neljää kriteeriä eli kohteen läpinäkyvyyttä ja konkreettista kuvaamista, kolehdin hakijatahon työn vaikuttavuutta kirkon sisällä sekä sen merkitystä kokonaiskirkolle. Neljännen kriteerin mukaan kaikki kirkon viralliset lähetysjärjestöt saavat vähintään yhden kolehdin.

Lisäksi kyselytunnilla keskusteltiin Kipan kokonaiskustannuksista seurakuntatalouksille ja kokonaiskirkolle, luterilaisen maailmanliiton dokumenttien tunnetuksi tekemisestä ja hyödyntämisestä seurakunnissa, lapsivaikutusten arvioinnin konkretiasta kirkkohallituksen päätöksenteossa, Kirjurista ja sähköisen kirkkoon liittymisen kompastuskohdista sekä siitä, miten kirkkohallitus varmistaa, että lähetysjärjestöt noudattavat toiminnassaan kirkon pappeutta sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevia linjauksia.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Yleisvaliokunta: Avioliittolain muutoksella ei vaikutusta kirkon vihkimiskäytäntöön

”Virsikirjan uudistuskäytäntö on hassu ja aikansa elänyt”

Edellinen artikkeliJouluyö, bailuyö? – Jouluradio järjestää reivit
Seuraava artikkeliKirkon apurahoilla tutkitaan joogaa, markkina-ajattelua, muutosta ja kanttoreita