Puoluepoliittisiin valintoihin otetaan nykyään harvoin kantaa vanhoillislestadiolaisen liikkeen julkaisuissa tai seurapuheissa, sanoo tutkija Tapio Nykänen. Hänen väitöskirjansa ”Kahden valtakunnan kansalaiset” käsittelee vanhoillislestadiolaisten uskonnollisuuden ja politiikan kytköksiä.
Vanhoillislestadiolaisten puolueita ovat olleet 1900-luvun alusta asti keskusta ja kokoomus. Puolueiden suhtautuminen esivaltaan ja kristillisten arvojen korostaminen ovat olleet syynä puoluevalintaan.
– Vasemmistolaiset puolueet nähtiin edustavan Ilmestyskirjan rietasta sammakkoa, koska ne edustivat avointa ateismia. Tutkija Tapio Nykänen näkee teologian ja politiikan suhteen olevan liikkeessä väljentymässä. Kampanjointia jonkun ehdokkaan puolesta käydään hienovaraisemmin, enemmän vaikkapa tekstiviestein kuin seurapuheissa tai kirjoituksissa.
– Puoluekannat ovat väljentyneet. Nuoret vanhoillislestadiolaiset voivat esimerkiksi äänestää vihreitä, mahdollisesti myös perussuomalaisia. Sitä kuitenkin rasittaa SMP:n tausta, se edusti repivää asennetta yhteiskunnassa.
– Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä halutaan kuitenkin edelleen osoittaa tukea esivaltaa kohtaan ja äänestämistä pidetään tärkeänä. Se on myönteistä kristillistä vaikuttamista, sanoo Nykänen.
Kristillisdemokraatit ja vasemmisto eivät tule vanhoillislestadiolaisia ääniä vieläkään saamaan lestadiolaisten mielestä vääränlaisen kristillisen suhtautumisensa takia, tutkija väittää.