Hessen-Brabantin ruhtinassuvun päämies Moritz on kuollut. Frankfurt am Mainissa viime viikon torstaina menehtynyt Moritz olisi saattanut elää elämänsä pari tuhatta kilometriä pohjoisempana, mikäli ensimmäinen maailmansota olisi päättynyt Saksan voittoon. Moritzin isosisä oli Hessenin prinssi Fredrik Kaarle, josta kaavailtiin vuonna 1918 Suomen kuningasta.
Dosentti Vesa Vareksen mukaan suomalainen monarkismi henkilöityi”kuninkaanhakijaksi” kutsuttuun Lauri Ingmaniin, joka toimi syksyllä 1918 eduskunnan I varapuhemiehenä. Suomen valtiomuodon ratkettua myös pääministerinä ja myöhemmin luterilaisen kirkon arkkipiispana toiminut Ingman oli Vareksen mukaan reaalipoliitikko, jolle monarkismi ei ollut aatteellista.
Monarkismi oli Vareksen mukaan papiston suosiossa, koska papit olivat konservatiivisia. Kuningaskandidaattien joukossa esiintynyt Fredrik Wilhelm ei papeille kelvannut, koska hänen puolisonsa oli roomalaiskatolilainen. Fredrik Kaarlen tapauksessa tällaista ongelmaa ei ollut. Vareksen mukaan hän oli puolisoineen luterilainen.
– Papisto kannatti valtiomuodoksi monarkiaa, koska he edustivat säilyttävää, esivallalle uskollista ja punaisen vallan säikäyttämää voimaa. Papit olivat jo vanhastaan puoluetaustaltaan vanhasuomalaisia, Vares sanoo.
Piispat eivät hänen mukaansa tuoneet kantaansa esiin kovin näkyvästi, vaikka hekin olivat kuningasvallan kannalla.
– Oulun piispa Juho Koskimies oli monarkisti mutta hän ei pitänyt saksalaisista. Arkkipiispa Gustaf Johansson oli hänkin monarkisti. Maalaisliitossa oli joitakin pappishenkilöitä, jotka olivat tasavaltalaisia. Puoluekanta määritti aika pitkälle sen mitä asiasta ajateltiin.
Itsenäisyyden alkuvuosien maalaisliitto oli pienviljelijöiden puolue, joka vastusti sosialismia mutta teki eroa taantumuksellisena ja harvainvaltaisena pitämäänsä oikeistoon. Monarkismi ei maalaisliiton ajatteluun sopinut.
Puolueista kuningasmielisin oli Rkp, seuraavana tulivat vanhasuomalaiset. Nuorsuomalaisten tasavaltalainen enemmistö suli Vareksen mukaan 1918 kesän aikana ja syksyllä valtaosa nuorsuomalaisista oli kääntynyt monarkian kannalle.
Kuninkaan henkilöstä päästiin sopuun ja Lauri Ingman matkusti lokakuussa 1918 kertomaan vaalin tuloksesta Fredrik Kaarlelle. Marraskuuhun mennessä usko monarkian toteutumiseen Suomessa hiipui. Saksa oli hävinnyt I maailmasodan ja keisarikunta oli muuttunut tasavallaksi.
– Kun kuningasta valittiin, suomalaiset ajattelivat, että Saksa on selvinnyt neljä vuotta kahden rintaman sodasta ja voittanut Venäjän. Saksan uskottiin säilyttävän asemansa. Kun Saksa romahti, kuningassuuntauksessa ei ollut enää mitään mieltä. Suomen tueksi ei ollut enää tarjolla voimakasta suurvaltaa. Suomalainen monarkismi ei ollut niin aatteellista, että hankkeen kaatuminen olisi ollut suuri pettymys, tosin tasavaltalaiset käyttivät sitä aika pitkään propagandassaan, vaikka olivat täysin hyväksyneet saksalaissuuntauksen.