”Unelmani on tehdä gospelmusiikkia tavallisille ihmisille”, Päivi Kujanen kirjoitti päiväkirjaansa vuonna 2010. Hän oli juuri palannut vaihto-oppilasvuoden jälkeen Japanista Suomeen. Unelma tuntui hullulta. Eihän Kujanen edes tuntenut ketään gospelpiireistä. Ja kuka tavallinen ihminen edes haluaa kuulla gospelia?
Kujanen tunnetaan paremmin nimellä Ida Elina. Taiteilijanimellä hän tekee kanteleella soitettua gospelmusiikkia. Viikon päästä hän julkaisee kolmannen albumin.
Kujanen kuvailee useita uraansa liittyneitä merkittäviä käänteitä nauraen vähän noloksi tai koomiseksi yksityiskohdaksi. Noloa on myös se, miten Kujanen tuli tarttuneeksi kanteleeseen. Kaikki nimittäin lähti liikkeelle siitä, että 13-vuotias Päivi Kujanen halusi ärsyttää pikkusiskoaan.
Viisi vuotta nuorempi sisko oli innostunut kanteleen soitosta ja saanut vanhemmilta 36-kielisen kotikanteleen. Isä kysyi Päiviltä, haluaisiko hänkin soittaa kanteletta. Päivi oli jo vastaamassa että ei kiinnosta, kun hän näki miten paljon pikkusiskoa ärsytti isommalle tarjottu tilaisuus.
– Tämä on nolo yksityiskohta mutta sisko oli niin ärsyyntynyt että sanoin kyllä. Kiusa se on pienikin kiusa, Kujanen muistelee nauraen.
Musikaalinen lapsuus
Musiikki on aina ollut läsnä Oulaisista Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin olevan Kujasen elämässä. Kujanen, hänen isoveljensä sekä kaksi nuorempaa siskoa soittavat kaikki kahta soitinta ja perheen tytöt lauloivat lapsena kuorossa.
– Isä sanoi hiljattain, että se musiikkikoulu oli vähän kuin toinen koulu. Minusta se oli palkitsevaa, vaikka välillä tuntuikin raskaalta.
Oulaisista ei löytynyt kanteleensoiton opettajaa, joten Kujanen kävi oppitunneilla viereisellä paikkakunnalla. Kujanen eteni niin pitkälle kuin musiikkiopiston puitteissa voi edetä ja pyrki sitten Sibelius Akatemiaan kanteleen soitto pääaineena.
Sibelius Akatemiassa musiikkihommat alkoivat kuitenkin junnata paikoillaan. Kujanen oli innostunut kanteleen soitosta, mutta into ei riittänyt harjoitteluun asti. Kahteen ensimmäiseen vuoteen Akatemiassa hän ei harjoitellut juuri lainkaan. Soitto-opinnot alkoivat maistua puulta. Kujanen vertasi itseään muihin klassisen musiikin opiskelijoihin ja ajatteli, ettei hän ikinä yllä kanteleen kanssa samaan. Eikä klassinen kanteleen soitto oikein edes kiinnostanut Kujasta.
– Muistan, kun soitimme jotain uudempaa kanteleelle sovitettua musiikkia ja olin ihan fiiliksissä. Lopulta ehdotin opettajalle, että vaihtaisin klassisen musiikin kevyeen musiikkiin.
Mutkien kautta Kujanen päätyi soittamaan kanteleella poppia. Soittotyylin löytäminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Häntä ennen vain yksi kanteleen soiton opiskelija oli Sibelius Akatemiassa soittanut kevyttä musiikkia. Sekä Kujanen että opettaja joutuivat hakemaan uutta tapaa soittaa. Kujasella oli myös palo tehdä omaa gospel-musiikkia, mutta se ei tuntunut onnistuvan.
Oma tyyli löytyi Japanista
Lopullinen käännekohta tapahtui vuonna 2009, kun Kujanen lähti vaihto-opiskelijaksi Japaniin. Sekin oli oikeastaan hassu päähänpisto. Hän ei osannut japania eikä tuntenut kulttuuria yhtään.
– Halusin johonkin kauas, Amerikkaan, Australiaan tai Japaniin. Törmäsin bussissa meidän koulun japanilaiseen opiskelijaan ja hän oli tosi mukava. Ajattelin että kaikki japanilaiset ovat varmaan yhtä mukavia. Myös opiskelijavaihdosta vastaava koordinaattori kannatti Japaniin lähtemistä.
Ennen vaihtovuotta Kujanen oli musiikin suhteen tienhaarassa. Soittotyyli oli vasta kehittymässä eikä musiikin tekeminen onnistunut. Hän opiskeli musiikkikasvatusta, mutta ei halunnut opettajaksi. Ahdistuneena Kujanen rukoili Jumalalta apua: ”Joko Japanissa tapahtuu käänne ja alan tehdä gospelia tai sitten lopetan musiikkihommat kokonaan.”
Jumala vastasi rukoukseen.
– Kuulin brittiläisen kitaristin Adam Raffertyn version Michael Jacksonin
Billie Jeanista. Ajattelin että ei kukaan voi soittaa noin hyvin. Tuo pitää saada kanteleelle.
Kujanen alkoi opiskella Raffertyn perkussiivista soittotapaa videolta tahti tahdilta. Perkussiivisessa soitossa kitaristi näpäyttää tai läimäyttää kitaran runkoa soiton lomassa. Lopulta Kujanen oli siirtänyt kanteleelle koko Billie Jeanin.
Samaan aikaan uudet kaverit Sapporon kansainvälisestä seurakunnasta rohkaisivat Kujasta jatkamaan eteenpäin soittotyylin kehittelyssä ja kristinuskokin aukeni ulkomailla ihan uudella tavalla.
– Lähdin Japaniin sillä ajatuksella, että eihän siellä ole paljon seurakuntiakaan, että minä evankelioin sen koko porukan. Minulle tuli yllätyksenä se, miten käytännönläheisesti siellä opetettiin kristinuskosta, Kujanen muistelee.
Vieraassa maassa on avoimempi ottamaan vastaan uusia asioita. Kansainvälisen seurakunnan opetukset anteeksiantamisesta, Jumalasta ja rukouksesta kolahtivat.
– Se, miten siellä opetettiin rukouksesta ja kokemus omasta rukousvastauksesta oli minulle ihan uutta. En ollut ajatellut, että rukouksiin voidaan vastata niin konkreettisesti.
– Kun kantelehomma alkoi nousta, sain kokea että Jumala todella kuuntelee.
Poppia ja gospelia
Nyt Kujanen elää hullua unelmaansa ja säveltää kanteleelle gospelmusiikkia. Svengaavissa ja iloisissa englanninkielisissä kappaleissa on suuren maailman musiikin tuntu. Kujanen mainitseekin esikuvikseen muun muassa amerikkalaiset laulajat Mariah Careyn ja Whitney Houstonin. Japanissa hän kuunteli vuoden ajan Michael Jacksonia täysillä.
Kujanen ei oikein pysty määrittelemään, mistä palo tehdä gospelia syntyy. Ehkä kristillisestä kasvatuksesta. Oulaisissa Kujasen lapsuudessa perhe oli aktiivisesti mukana helluntaiseurakunnan toiminnassa. Lapset kävivät leireillä ja saivat kosketuksen myös luterilaiseen seurakuntaan.
– Gospel on niin mieletön muuttava voima. Toivon ja elämän sanoma veti minut mukaansa. Jumala on aina meidän kanssamme ja rohkaisee meitä uusiin haasteisiin. Mitä enemmän menen eteenpäin, sitä enemmän haluan kertoa siitä.
Gospelin kanssa sulassa sovussa hän esittää cover-kappaleita, muun muassa Billie Jeania sekä amerikkalaisen rap-artistin Pharrel Williamsin
Happy-hittiä. Kujanen ei näe jännitettä kristillisen musiikin ja poppibiisien välillä.
Vaikka aluksi hänkin ajatteli, että gospelartistin pitää soittaa vain gospelia. Niin seurakuntien kuin yritystenkin tilaisuuksissa esiintyvästä Kujasesta pop-laulujen ja oman gospelin väliset, kuvitteelliset raja-aidat tuntuivat korkeilta.
Kujanen muistelee erästä keikkaa, jota hän odotti ahdistuneena, sillä ohjelmatoimisto oli pyytänyt pelkkiä cover-kappaleita eikä omaa gospeltuotantoa. Ärsytyksestä huolimatta hän päätti kuitenkin tehdä työnsä kunnolla.
– Keikka meni lopulta tosi hyvin ja ihmiset olivat innostuneita. Ajattelin, että olisiko lopputulos ollut sama, jos olisin soittanut gospelia, jota he eivät olleet tilanneet.
Muutama vastaava kokemus sai Kujasen miettimään, onko kristillinen sanoma kiinni laulujen sanoista vai hänestä itsestään.
– Tarvitseeko jokaisessa laulussa sanoa että usko, usko, usko? Vai onko se niin, että kun me kristityt menemme, niin Jumala on meidän kanssamme ja me olemme se valo?
Kujanen sai ajatuksesta myös rohkeutta puhua keikoilla siitä, miksi hän tekee gospelia. Hän huomasi, että kun soittaa sekaisin poppia ja gospelia, ihmiset suhtautuvat hyvin.
– Olen hämmästynyt siitä, että minulla oli unelma tehdä gospelia ja nyt niin on tapahtunut. Siinä on siunaus.
Keltajakkuinen kanteletaiteilija
Toinen raja-aita, jota Kujanen kaataa, on perinteinen kuva kanteleen soittajasta. Ajatus kansallispukuisesta kansanmusiikin soittajasta ja väinämöistunnelmasta istuu yllättävän tiukassa.
– Menin kerran keikalle keltainen jakku päällä ja tapahtumanjärjestäjä ei ollut uskoa, että minä olen se kanteleensoittaja.
Kujasta mielikuvat ja reaktiot naurattavat. Billie Jeanin ensimmäiset sävelet kuitenkin rikkovat perinteisen kuvan nopeasti.
– Kantele on tosi monipuolinen soitin. En aluksi itsekään tajunnut, miten paljon sillä voi tehdä. Löydän edelleen kanteleesta uusia puolia.
Kujanen uskoo ja toivoo, että tulevaisuudessa kanteleen soittajat rohkaistuvat kokeilemaan ja löytämään uusia ulottuvuuksia.
Viikon päästä Ida Elina julkaisee uuden albumin Hello World. Sen kappaleet pohjaavat kanteleen ja laulun yhdistelmään, mutta mukana on paikka paikoin big band -mausteita.
– Säveltäessä ajattelin, että olisipa kiva saada mukaan torvisektiota ja big band -tunnelmaa. Sain mukaan loistavan big band -sovittajan Erno Tiittasen ja sovituksista tuli hauskoja.
Omien gospelbiisien lisäksi levyllä on cover-biisejä, kuten Myrskyluodon Maija. Vihdoinkin Kujanen on saanut levylle myös Billie Jeanin.
Katso videolta Ida Elinan versio Billie Jeanista.
Kuvat: Matti Karppinen