Yksi viime vuoden puhutuimmista käsitteistä oli maailmalla post-truth, joka tarkoittaa totuuden jälkeistä aikaa. Ilmiö on maailmanlaajuinen. Poliittiset johtajat puhuivat tieten tahtoen vastoin tosiasioita. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Muoti tarttuu.
Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump antoi mediassa kasvot totuuden jälkeisen ajan menettelytavoille. Mahtimies voi piestä suutaan mielensä mukaan, eikä siitä jää kiinni. Tai vaikka jäisikin, mitä siitä, sen pahempi tosiasioille.
Toinen viime vuonna paljon esillä ollut käsite oli vihapuhe, jota esiintyy erityisesti sosiaalisessa mediassa. Tosin se on ollut ikävästi pinnalla jo useampana vuonna aiemminkin.
Niinpä tulevan vuoden teemaksi itse kullekin sopisi hyvä ja tosi. Että puhuisimme toisistamme vain hyvää ja totta. Eikä tämä suinkaan tarkoita hyssyttelyä tai kritiikittömyyttä.
Suomi juhlii nyt. Sata vuotta on pitkä aika, ja samalla varsin ymmärrettävä. Siihen mahtuu vain kolme sukupolvea, ehkä alun neljättä. Ainakin mikäli käytetään väestötieteen määritelmää, jolloin sukupolven pituus on synnyttäneiden naisten keski-ikä. Suomessa sukupolven pituus on niin ollen noin 30 vuotta.
Sukupolvien ketjuun mahtuu muutosta niin yhteiskunnallisissa oloissa, elämäntavassa ja -tunteessa, varallisuudesta puhumattakaan. Suomi on yksi maailman vauraimpia ja parhaimpia valtioita, melkein millä tahansa mittarilla mitattuna.
Suomessa on osattu tunnustaa tosiasiat, on osattu sopeutua ja kääntää vaikeat olot paremmaksi huomiseksi. Myös Suomen itsenäisyyden juhlavuodenkin teemaksi sopii hyvän ja toden puhuminen.
Suomessa on todellista syytä juhliin, sillä satavuotiaan itsenäisen valtion taustalla juhlii 500 vuotta vanha kristinuskon suunta, yhteisen puun oksa, protestanttisuus, jonka alku voidaan symbolisesti ajoittaa Martti Lutherin vuonna 1517 naulaamiin teeseihin.
Suomi on yhä – maallistumiskehityksestä ja lisääntyvästä monikulttuurisuudesta huolimatta – yksi maailman luterilaisimpia maita ja luterilainen ajattelu on antanut leimansa koko Suomelle. Hyvän puhuminen ja totuudessa pysyminen, rehellisyys ja luotettavuus ovat suomalaisen luterilaisuuden hyveitä.
Niistä kannattaa pitää kiinni jatkossakin.
Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Pääkirjoitus: Suomen ja kirkon voima on vastakohdissa
Pääkirjoitus: Uudistus vailla vertaa
Ilmoita asiavirheestä