Kotimaa24 kysyi, mikä neutraaleja lähestymistapoja yhdistää.
Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian dosentin Kristian Klockarsin mukaan yhteinen piirre liittyy moninaisuuden ja ihmisoikeuksien tunnustamiseen.
– Ajatus on, että esimerkiksi joulunvietto kuuluu kaikille eikä ole yhden uskonnon tai kulttuurisen valtavirran yksinomaisuutta. On monenlaisia tulkintoja joulusta. Esimerkiksi itselleni se ei mitenkään liity uskontoon vaikka tiedän, että monille nimenomaan näin on. Ajatus sukupuolten moninaisuudesta ja sukupuolineutraaleista leluista perustuu samaan moninaisuuden ja ihmisoikeuksien tunnustamiseen, Klockars sanoo.
Hän hahmottaa lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa ilmenevän neutraaliuspyrkimyksen taustalle länsimaisen ihmisoikeusperinteen ja tieteellisen tutkimuksen, jossa on osoitettu ihmisten olevan erilaisia ja riippuvaisia ympäröivän yhteiskunnan tuesta ja tunnustuksesta.
– Tunnustaminen on keskeistä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, sen vastakohtana voidaan sanoa olevan sorto. Moninaisuuden tunnustaminen tarkoittaa, että yhteiskunnan kuuluu välttää sellaisia käytäntöjä, jotka mahdollisesti ovat alistavia. Tämä liittyy kasvatukseen siinä mielessä, että lapsia kasvatetaan näkemään, havaitsemaan ja tunnustamaan eri yksilöiden yksilöllisiä piirteitä ja huomaamaan taustojen erilaisuutta – sen sijaan että normitettaisiin näkemään maailma vain yhdestä, niin sanotusta oikeasta näkökulmasta.
Puolueettomuus ja herkkyys erilaisille identiteeteille on nostanut päätään, koska yhteiskunta on Klockarsin mukaan maallistunut ja moniarvoistunut. Ihmisten erilaisuutta ei Klockarsin mukaan vain suvaita vaan se tunnustetaan tärkeäksi osaksi kokonaiskulttuuria.
– On ymmärrettävää, etteivät kaikki ole samaa mieltä tämän kulttuuripiirteen hyvyydestä. Itse ajattelen, että sen tapa tunnusta yksilöllisyys ja ihmisoikeudet on kaikista kulttuureista vähiten sortava ja sillä tavalla ehdottomasti kannatettavaa.
Ilmoita asiavirheestä