Maitotilallinen Juho Pietilä viljelee laajaa perintötilaa Loimaan peltolakeuksilla. Maaliskuun traktorimarssilla Helsingissä ja viime viikon OKRA-maatalousnäyttelyssä Oripäässä mukana ollut yrittäjä muistuttaa, että ilman omaa elintarviketuotantoa Suomi on tiukan paikan tullen toisten armoilla.
Navetassasi on 60 lypsävän karja. Miten maitotiloilla tällä hetkellä menee?
– Taloudellisesti tällä alalla tultiin rytinällä alas pari vuotta sitten. Kun raja Venäjän vastapakotteiden vuoksi meni kiinni ilman ennakkovaroitusta, vienti loppui vuorokaudessa. Onneksi esimerkiksi Valiolla oli valmiuksia tehdä niistä maitomääristä nopeasti maitojauhetta.
– Samaan aikaan kotimaassa toteutettiin maataloustukiuudistus, EU:n maitokiintiöitä poistettiin ja moni maa lisäsi tuotantoaan. Suomeenkin tuodaan tällä hetkellä aikaisempaa enemmän maitotuotteita ulkomailta.
Mitä käytännön ongelmia tästä tilanteesta on tuottajille koitunut?
– Tilanne on nyt aika järjetön. Tilakoko alkaa Suomessa olla sitä luokkaa, että traktoreiden ja muiden koneiden pitäisi olla isoja ja vahvoja. Tilan tulot ovat pudonneet jopa neljänneksen, tulos jopa nollaan, koska kustannukset kuitenkin ovat nousseet. Investointien kanssa ollaan varovaisia, silti rakennukset, laitteet ja kalusto kuluvat.
Miten tilanne on muuttunut esimerkiksi 30 vuoden aikana?
– Yhä suuremmaksi muuttuneilla tiloilla on entistä vähemmän työvoimaa. Vielä 1980-luvulla oli usein tarvittaessa käytettävissä esimerkiksi sisarusapua. Myös koneet olivat yksinkertaisempia.
– Leipä on nyt lujassa. Siksi moni viljelijä käy nykyisin töissä myös ulkopuolella. Itselläni esimerkiksi on viljelyksessä 170 hehtaaria ja onneksi jopa velimies talon töissä, mutta teen silti rehut kymmenelle muullekin tilalle.
Miksi Suomessa tarvitaan omaa elintarviketuotantoa?
– Olemme Suomessa sokaistuneet sille tosiasialle, että asiat voisivat olla toisin kuin nyt. Esimerkiksi kriisitilanteessa ilman omaa tuotantoa ollaan toisten armoilla. Jos maatalous ajettaisiin Suomessa alas, olisi aika urakka tehdä pusikoituneista pelloista jälleen viljelykelpoisia.
– En moiti kuluttajaa siitä, että hän ostaa kaupasta halvinta. Mutta kotimaisen ruoan kalleus ei ole tuottajan syytä. Jonkinlaista protektionismia maataloutemme tarvitsisi. Suomi ei saisi nuoleskella EU:ta. Sellainen syö meidän kilpailukykyämme.
Mistä maatalousyrittäjä saa toivoa?
– En uskalla sanoa, mistä sitä saisi. On toki valopilkkuja. Esimerkiksi suomalaisen kuminan laatu ja määrä on maailman ylivoimaista huippua. Suomalainen ruoka on puhdasta ja korkealla moraalilla tuotettua. Uusia vientimarkkinoita voisi olla vaikka Kiinassa, missä on suuria saastuneita maa-aloja.
– Aina on sanottu, että maataloudessa on tulevaisuus. Mutta nyt on tilanne se, että ehtiikö kurki kuolla, ennen kuin suo sulaa. Oma poikani saattaa harkita viljelijäksi ryhtymistä. On pohdittava vakavasti, onko tälle työlle enää edellytyksiä.
Kuva: Jussi Rytkönen
Lue myös:
Maatalousyrittäjä: ”Sikarutto olisi viimeinen naula arkkuun”
Rukouspalvelua maatalousnäyttelyssä
”On hatunnoston paikka, jos joku Suomessa uskaltaa vielä tuottaa meille ruokaa”