Hengellisyyteen ja spiritualiteettiin liittyvät asiat ovat olleet keskeisiä merkityksellisyyden antajia koronapandemian aikana, ilmenee Itä-Suomen yliopiston kyselytutkimuksesta.
Nettikyselynä toteutetun selvityksen suomalaisvastaajista lähes puolet kertoi saaneensa rukouksesta lohtua epidemiaviikkojen kuluessa. Lähes 40 prosenttia kertoi rukoilleensa tavanomaista enemmän. Meditointia sanoi harjoittaneensa reilu viidennes.
– Meditoijien osuus on aika iso ja kuvaa ehkä hengellisen kentän muutosta laajemminkin. Rukousaktiivisuus sen sijaan ei ollut noussut niin paljon kuin itse odotin, tutkija, teologian yliopistonlehtori Suvi-Maria Saarelainen pohtii.
Kansainvälisessä ”Merkityksen löytäminen pandemian aikana” -tutkimushankkeessa on mukana teologeja Suomesta, Italiasta, Espanjasta ja Puolasta. Huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun kestäneellä nettikyselyllä pyrittiin saamaan vastauksia erityisesti näistä neljästä maasta. Yhteensä vastauksia kertyi noin 1 200, joista hieman alle 400 Suomesta. Tutkimusta johtaa roomalaisen Antonianumin yliopiston professori Lluis Oviedo.
Kyselyssä selvitettiin vastaajien arvomaailmaa ja sitä, miten epidemia on vaikuttanut heihin, millaisiin merkityksellisiin asioihin he arjessaan turvaavat ja miten he koronapandemiaa tulkitsevat.
Vastaajajoukko jonkin verran keskimääräistä uskonnollisempaa
Suomessa kyselystä tiedotettiin lehdissä sekä Itä-Suomen yliopiston nettisivuilla. Lisäksi osa hiippakunnista jakoi tutkimuslinkkiä sosiaalisen median kautta. Tiedonkeruutapa ja vastausten jakautuminen useisiin maihin rajoittavat tulosten yleistettävyyttä, Saarelainen toteaa.
Suomessa vastaajajoukko osoittautui muun muassa jonkin verran uskonnollisemmaksi kuin väestö keskimäärin: vastaajista 85 prosenttia ilmaisi kuuluvansa johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Noin 80 prosenttia piti itseään hengellisenä ihmisenä, mikä sekin oli hieman enemmän kuin aiemmissa gallupeissa.
– Otanta näyttää painottuneen hieman niihin, joille kirkon jäsenyys on osa elämää. Uskon, että tulokset kuvaavat aika hyvin luterilaisen kirkon rivijäsenen ajatuksia, Saarelainen tulkitsee.
Väittämään ”Elämämme on Jumalan käsissä ja luotamme hänen huolenpitoonsa, sillä hän tietää, mikä on meille parasta” yhtyi noin 60 prosenttia vastaajista. Toisaalta kolme neljästä vastaajasta sanoi luottavansa koronapandemian voittamisessa ennen kaikkea tutkimukseen ja teknologiaan.
Vain hyvin harva ajatteli, että pandemia on ensisijaisesti jumalallinen rankaisu ihmisen syntisyydestä.
Ihmissuhteet tärkeä merkityksellisyyden lähde
Suvi-Maria Saarelaisen mukaan useimpien suomalaisvastaajien jumalakuva näyttää kriisistä huolimatta säilyneen suojelevana.
– Se kertoo turvallisuudesta omassa jumalasuhteessa, tutkija arvioi.
Silti myös elämän haurauden ja tarvitsevuuden ymmärrys on kasvanut. Lähes puolet suomalaisvastaajista kertoi tulleensa tietoisemmaksi omasta kuolevaisuudestaan. Noin 30 prosenttia vastaajista koki, että pandemia on muuttanut itseä ihmisenä.
– Kun tämä kaikki yhdistyy yleiseen epävarmuuteen, arvelen tämän ennakoivan kirkon sielunhoitotyön ja diakonian kysynnän kasvua.
Toinen keskeinen merkityksellisyyden lähde vastaajille olivat ihmissuhteet. Esimerkiksi väittämään ”tunnen uudenlaista innostusta rakastaa ja pitää huolta perheestäni” vastasi myönteisesti 60 prosenttia vastaajista.
Tutkimusryhmä valmistelee aineiston pohjalta artikkeleita, joissa vertaillaan myös eri maiden tuloksia.
Kirjoitus on julkaistu 5.6.2020 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Kuva: Riitta Weijola / Vastavalo
Lue myös:
Kolumni: Kaksi viestiä, jotka haluaisin kuulla kirkolta kriisin jatkuessa