Viime vuosien ekumeeninen kehitys Suomen kontekstissa panee miettimään, mihin suuntaan luterilaisen kansankirkkomme ekumenia lähivuosina eniten kallistuu. Mikä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tie?
Jos hieman yksinkertaistaa, niin vaihtoehtoina ovat yhtäältä reformoituun maailmaan vievä Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisö (Leuenbergin konkordian luterilaiset, reformoidut ja unioidut kirkot) ja toisaalta lähentyminen katoliseen kirkkoon.
Asiaa voi havainnollistaa kulinaarisesti, sillä korkean tason ekumeniaan kuuluu aina hyvä ruoka.
***
Eli: maistuisiko kansankirkollemme ekumenian pitopöydässä enemmän reformoidun Sveitsin kansallisruoka rösti vai välimerellinen katolinen pizza?
Edellisen kyytipoikana on 1500-luvun puhtaussäädöksien mukainen muistoaterian olut. Itse rösti maustetaan dogmaattisesti melko vapaasti omalta kirkkoäidiltä perittyjen oppien mukaan. Reseptin avioliittoetiikka maistuu melko neutraalilta.
Jälkimmäinen vaihtoehto nautitaan tällä hetkellä parhaiten argentiinalaisen reaalipreesens-punaviinin kera. Pizzan suositeltaviin täytteisiin kuuluvat ainakin Ave Maria, transsubstantiaatio, paavin mitra ja heteronormatiivinen avioliittokäsitys tuplana.
Oma lukunsa ekumeniassamme ovat Euroopasta etäisyyttä ottavat meille hyvin läheiset Brexit-anglikaanit ja aina salaperäiset putinistisen Venäjän ortodoksit. Pitopöydässä on näin saatavilla vaihtoehtona myös Fish and Chips bitterillä ja kaviaaria votkan kera. Kirkasta oi Jeesus meille.
***
Ekumeenisten vaihtoehtojen ei tarvitse välttämättä olla toisensa pois sulkevia, mutta kyllä niihin valintoja liittyy – nimenomaan sitä, mitä tahdotaan. Taustalla on raskaan sarjan teologista työskentelyä, mutta myös tietoista kirkko- ja muuta politiikkaa.
Missähän määrin oman kirkkomme jakolinjat siirtyvät myös kansainvälisen ekumenian pelikentille? Olisiko mahdollista, että Vatikaani-, Moskova- tai Leuenberg-optioilla haettaisiin myös liittolaisia? Teologiset esteet voivat olla historiallinen rasite ja voitettava ongelma, mutta kyetäänkö teologiassa vaikka ympyrä neliöimään, jos paine kasvaa ja ystävien tarve on riittävän suuri?
Toisaalta isot laivat kääntyvät hitaasti. Ekumeniassa ihmisikä ei aina riitä muutosprosesseihin, jotka elävät elämäänsä myös varsin erilaisten kirkollisten ja poliittisten konstellaatioiden aikana.
Kaiken tämän jälkeen: ekumeniassa ollaan oikealla ja hyvällä asialla, Jeesuksen rukouksen seuraajina. Jotta me yhtä olisimme.
Kuva: Jussi Rytkönen. Tie Rooman Pietarinkirkkoon.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.