Diplomi-insinööri ja ammatillinen opettaja Tiina Harju kertoo kokemuksiaan lähetyskentältä Botswanasta, jossa hän on parhaillaan kouluttamassa paikallisen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöitä:
Seison 40 Botswanan evankelis-luterilaisen kirkon (Evangelical Lutheran Church in Botswana, ELCB) työntekijän edessä. Heidän joukossaan on myös vapaaehtoisia, joista osa tekee vastaavanlaisia töitä kuin palkalliset työntekijät. Moni työntekijäkään ei saa palkkaa.
Olemme Botswanan evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden kolmipäiväisessä retriitissä kirkon omassa koulutuskeskuksessa Woodpeckerissä, joka sijaitsee pääkaupunki Gaboronen läheisyydessä. Ympäröivä luonto tarjoaa oivalliset puitteet vetämälleni koulutukselle.
Palkka-asia on ymmärrettävästi yksi Botswanan evankelis-luterilaisen kirkon haasteista. Siitä piispa Mothusi Letlhage puhui minulle ensimmäisessä tapaamisessamme. Johtaminen ja hallinto kaipaavat myös vahvistusta. Johtajuuden kunnioittaminen vaikuttaa olevan melko vierasta. Kirkon eri toimijat tekevät omat ratkaisunsa piittaamatta päätoimiston päätöksistä. Seurakuntaneuvostoilla ei virallisesti ole tällaista päätäntävaltaa, mutta tämä on kuitenkin monissa seurakunnissa käytäntö.
”Tehtäväkseni jäi luottaa, että kaikki järjestyy”
Kolme kuukautta sitten en tiennyt tulevani Suomen Lähetysseuran FELM Volunteer –tehtävän kautta vapaaehtoiseksi Botswanaan. Tunsin sydämessäni, että minun on lähdettävä lähetyskentälle vapaaehtoiseksi Afrikkaan, Nepaliin tai Intiaan. En tiennyt, minne minua johdatetaan, joten avoimen hakemuksen kautta minulle avautui kolmen kuukauden pituinen vapaaehtoistehtävä Botswanassa. Haastattelussa esiin noussut Taiwan kosketti minua myös mahdollisena kohdemaana.
Kerroin retriitin osallistujille kesäkuussa, Botswanan talvessa, tietäväni syyskuussa minkä vuoksi minut tänne lähetettiin. Aavistelin yhtenä syynä olevan sovittelukokemukseni, jolle saattaisi olla käyttöä Botswanan hajaantuneessa evankelis-luterilaisessa kirkossa. Jätin kertomatta, että monenlaisten haasteiden keskellä järkisyistä mietin useampaan otteeseen lähtemättä jättämisen vaihtoehtoa. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Olin odottanut vuosia minulle osoitettua paikkaa. Se oli tässä.
Tehtäväkseni jäi luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Siihen minua valmisti Suomen Lähetysseuran ja Seurakuntaopiston Lähde liikkeelle –koulutus, joka antoi mahdollisuuden tutustua kokonaisvaltaiseen lähetystyöhön ja pohtia omaa paikkaa lähetyksen vapaaehtoisena.
”En saanut yhtään vastausta määräaikaan mennessä, mutta lopulta kyselyyn paneuduttiin perusteellisesti”
Piispa avasi retriitin pakkasyön jälkeisessä aamussa. Hän ohjeisti aloitussanojen päätteeksi työntekijät täyttämään tekemäni kyselyn ja palauttamaan sen minulle ennen kuin siirrytään ohjelmassa eteenpäin. Yksikään osallistuja ei ollut palauttanut vastauksia minulle annettuun määräaikaan eikä retriitin aloitusaamuun mennessä. Sitoutuneisuuden taso ei luvannut minulle kouluttaja helppoa alkua. Puuttuvat vastaukset olivat avaimeni Botswanan evankelis-luterilaisen kirkon maailmaan, joten osallistujien kyselyyn vastaaminen ilahdutti itseäni piispan johtajuuden kunnioittamisen lisäksi.
Vastausten lukeminen siirtyi iltayön tunneista retriitin ensimmäiseen aamupäivään, jonka olin suunnitellut käyttäväni intensiiviseen kuunteluun ennen aloittamaani koulutusta. Mukautuminen nopeasti muuttuvaan tilanteeseen on tarpeen näissä tehtävissä. Korkeimman ohjaus antaa vaadittavan uskalluksen työskennellä hetken tarpeet täyttäen. Yllätyin positiivisesti vastauksia lukiessani työntekijöiden paneutumisesta. Avoimesti he kirjoittivat haasteista, onnistumisista ja hyvinvoinnista. Yksilöpohdinta silotti tien ryhmien työskentelylle kirkon keskeisten haasteiden parissa.
Kirkon työntekijät ovat juuri palanneet ryhmätöiden parista retriitin kokoustilaan ohjeideni mukaisesti. Yhdeksän eri seurakunnan edustajat pohtivat intensiivisesti seurakunnittain toimivia ja kehitystarpeessa olevia asioita. Halusin antaa ryhmille tilaa pohtia omalla tavallaan seurakuntiensa asioita. Tärkeää oli motivoida ihmiset työskentelemään heidän oman tulevaisuutensa ja hyvinvointinsa hyväksi.
Yhden seurakunnan edustajat innostuivat syvälliseen analysointiin. He jakoivat oman seurakuntansa vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat kaikille retriitin osallistujille. Heidän sitoutumisensa ja ammattimainen otteensa ryhmätyöskentelyyn lämmitti mieltäni. Alkukankeuden jälkeen kaikki ryhmätyöskentelyt tuottivat hyviä tuloksia.
Pohdintaa omasta roolista ja tehtävästä
Koulutukset ja keskustelut kirkon haasteiden parissa jatkuvat. Jokaisen ryhmätyöskentelyn, keskustelun ja kohtaamisen jälkeen joudun kouluttajana pohtimaan taustoja, vaikuttavia tekijöitä, omia käsityksiäni ja tietojani kyseisistä asioista. Kasvan kouluttajana koulutettavien rinnalla.
Tulevaisuus osoittaa Botswanan kirkon valmiuden ottaa uusia askeleita. Pystynkö luomaan riittävän turvallisen ilmapiirin muutosvastarinnan kitkan murtamiseksi? Olenko rauhan ja rakentamisen alullepanon välikappale vai tehtävään lähetetty suuren muutoksen kannattelija? Johdatettuun rooliin olen valmis.
Kiitän lämpimästi vapaaehtoistehtäväni tukijoita Suomen Lähetysseuraa, Espoonlahden seurakuntaa, Opettajien Lähetysliittoa ja ystävistäni koostuvia Ilosiskoja.
Tiina Harju
Diplomi-insinööri, ammatillinen opettaja, työnohjaaja, business coach, toiminnallinen ryhmänohjaaja, sielunhoitaja
Kuvat Botswanasta:
1.-2. Ryhmissä pohditaan intensiivisesti oman seurakunnan toimivia ja kehitettäviä asioista.
3. Kouluttaja Tiina Harju tekee yhteenvedon koulutuspäivien päätteeksi.