Kalevan verkkolehteen uutta näkyvyyttä, kun
Sielun silmin
-blogiryhmä aloitti kirjoittamisen vuoden alussa. Neljäntoista hengen ryhmään kuuluu pappeja, diakoniatyöntekijöitä, nuoriso-ohjaajia ja tiedottaja sekä tuomiorovasti.
– Porukka on vaihteleva ja laaja, myös alueellisesti kattavampi kuin aiemmin. Seurakunnan edustajat tuovat toivottavasti keskusteluun etiikan ja ihmisarvojen pohdintaa, sekä kristillista säväystä – sitä mitenkään erityisesti korostamatta, Kaleva.fi:n yhteisötuottaja Erkki Hujanen sanoo.
Sielun silmin -blogiryhmää edelsi Kirkonmäeltä -niminen kolumnipalsta, johon kirjoittivat viikottain kirkkoherrat.
– Tekstit olivat melko teologisia. Palsta koettiin jotenkin vanhanaikaiseksi ja lopetettiin. Nyt alkanut blogimuotoinen palsta antaa mahdollisuuden erilaisille kirkon ja seurakunnan laajan arkitoiminnan ammattilaisille osallistua keskusteluun.
Hujanen näkee suomalaisessa keskustelukulttuurissa kehittämisen varaa siinä, että asioista – siitä mikä on hyvää, mikä huonoa, mikä oikein ja mikä väärin – voi keskustella joustavasti.
– On taitolaji, miten se tehdään tyylikkäästi, rakentavasti ja hyvällä maulla. Nettikeskustelu nimimerkein on helposti huutamista ja meluamista, täysin epäanalyyttistä ja pahimmillaan epä-älyllistä ja usein voimakkaasti asenteellista. Ei sellainen johda mihinkään.
Kalevan paperiversio ja verkkolehti tavoittavat viikossa 280 000 lukijaa. Blogiyhteistyössä ei raha liiku millään suuntaan eikä toiseen.
Sielun silmin -blogien tarkoitus on on Hujasen mukaan tarkoitus herättää tunteita, mutta varsinaista moralisointia niillä ei tavoitella.
– Viime kädessä on toki kirjoittajan asia, mihin tarttuu ja millä tavalla asian muotoilee. Tietoinen kärjistäminen kuuluu mielipidekirjoittamiseen. Rebekka Naatuksen joulukuussa julkaistu blogikirjoitus (käsitteli cheerleadereita) on hyvä esimerkki tästä.
Keskustelun sävyyn vaikuttaa aihekin. Hujanen myöntää, että Kalevan ilmestymisalueella, pohjoisessa Suomessa on painittu vuosikymmeniä – erityisesti viime vuosina – lestadiolaiskysymysten kanssa. On ollut pakko uutisoida myös ikävistä asioista.
– Tässä on toimittu johdonmukaisesti. Asiat, jotka ovat uutisoitavia, on uutisoitu välittämättä siitä, että se herättää mielipahaa.
Lestadiolaisliike herättää Hujasen mukaan paljon tunteita puolesta ja vastaan.
– Tämä kertoo mielestäni siitä, että on puhumattomia asioita, joita ei ole käsitelty. Julkinen keskustelu parhaimillaan parantaa ilmapiiriä ja keskustelun tasoa, vaikka tuntuisi kipeältäkin. Julkisen sanan edustajana ajattelen, että emme tietenkään halua lisätä ennakkoluuloja, vaan poistaa niitä ja murtaa vääriä asenteita.