Jaakko Kiander (kuvassa) pitää Tapiolan entisen johtajan Asmo Kalpalan ajatusta 1990-luvun laman uhrien kunnianpalautuksesta periaatteessa hyvänä. Kalpala ihmetteli sunnuntaina
Helsingin Sanomissa
miksi valtio ei 1990-luvulla antanut täysin mahdottomiin tilanteisiin ajautuneiden ihmisten velkoja anteeksi. Hän vaati valtiolta myös virheen tunnustamista ja velallisten kunnianpalautusta.
Kiander on Kalpalan kanssa samaa mieltä siitä, että valtio on kohdellut lamavelallisia väärin. Korjaaviin toimenpiteisiin ryhtyminen on hänen mukaansa pian myöhäistä.
– Kunnianpalautus olisi hyvä symbolinen ele. Tosin en tiedä kenen vastuulla sen esittäminen olisi. Sen ajan päättäjät alkavat olla syrjässä päätöksenteosta eivätkä instituutiot mielellään myönnä tehneensä virheitä, Kiander sanoo.
Hänen mukaansa suhtautuminen velallisiin oli 1990-luvun laman aikana hyvin armotonta. Toisin kuin Ruotsissa, jossa valtio ei käynnistänyt vahingonkorvausprosesseja, Suomessa katsottiin korvausoikeudenkäynnit loppuun asti.
– Olen ihmetellyt mitä tämän erikoisen kovuuden taustalla oli. Ehkä kyseessä oli virheiden pelko. Päättäjät pelkäsivät, että heitä tullaan syyttämään, jos he antavat armon käydä oikeudesta. Mikään korkea poliittinen taho ei ottanut asiakseen lamavelallisten anteeksiantoa.
Myös Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo on Kalpalan kanssa samaa mieltä.
– Pidän arvokkaana, että Kalpala muistuttaa asiasta ja ottaa sen vielä esille. Kunnianpalautus olisi oikein ja kohtuullista, kirkon diakonia ja yhteiskuntatyön johtajana toiminut Hiilamo sanoo.
Kalpala nosti Helsingin Sanomien jutussa esiin säästöpankkien saatavien myymisen norjalaiselle perintäyhtiölle summalla, joka vastasi viittä prosenttia saatavien määrästä samalla, kun suomalaiset velalliset jäivät koko lainasumman velkaa ja maksoivat valtavia korkoja. Hiilamon mukaan myöhemmin kävi ilmi, että kauppaan sisältyi ehto, jonka mukaan valtiolla oli velvollisuus korvata arvon aleneminen, mikäli se johtuisi sellaisesta lainsäädännön muutoksesta, joka lyhentäisi perintäaikaa.
– Sopimuksessa valtio siis sitoutui maksamaan norjalaisyhtiölle korvauksia, mikäli valtio olisi tehnyt sen mikä olisi ollut oikein ja kohtuullista eli helpottanut jo tuolloin velallisten asemaa, Hiilamo sanoo.
Parikymmenen vuoden takaisen laman velallisten asema on ollut vuosien saatossa useasti esillä. Hiilamon mukaan myös ajatus velallisten väärästä kohtelusta on sanottu ääneen monta kertaa.
– Ihmiset velkaantuivat epäonnistuneen talouspolitiikan eli poliitikkojen päätösten vuoksi. Ei niinkään omasta syystään.
Hiilamon mukaan kunnianpalautus voisi tarkoittaa virheen ja vääryyden tunnustamista. Aiempina vuosina esillä ollutta ajatusta oikeudenkäynnistä ja mahdollisista valtion korvauksista hän ei pidä realistisena.
Valtiosihteeri Raimo Sailas ei kommentoinut Kalpalan esittämiä näkemyksiä Kotimaa24:lle.