Kenties ensimmäisenä Suomen luterilaisen kirkon papiksi 1990-luvun alkupuolella vihitty homoparisuhteessa asuva kertoo kokemuksistaan Kotimaa24:lle.
Kotimaa24 uutisoi hiljattain, että kirkossa on vihitty papiksi nyt myös parisuhteensa rekisteröineitä. Näin on tapahtunut useammassa kuin yhdessä hiippakunnassa.
Laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan vuonna 2002. 1990-luvun alkupuolella papiksi vihitty henkilö ei tuolloin kertonut piispalle asuvansa yhdessä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Piispa sai ennen vihkimystä tiedon aktiiviselta seurakuntalaiselta.
Pappisvihkimys järjestyi lopulta ylimääräisen piispan kanssa käydyn ohjauskeskustelun jälkeen.
– Jouduin lupaamaan omalle piispalleni vihkimyksen ehtona, että muutan pois puolisoni luota ja lopetan suuntautumiseeni liittyvän käyttäytymisen. Sanoin kyllä myös, että käyttäytymistäni tuskin pystyn lopettamaan, kertoo yhä pappina toimiva henkilö.
Myöhemmin hänen hakeutuessaan toiseen hiippakuntaan tarvittiin papin mukaan silloisen arkkipiispan apua. Pappi työllistyi, mutta vain hetkeksi. Ensimmäinen papin pesti katkaistiin puolen vuoden kuluttua ja tilalle otettiin toinen vasta-alkaja. Jatkossa hän sai kymmenen vuoden aikana vain lyhyitä sijaisuuksia kahdessa hiippakunnassa. Kun laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan, hän pääsi vakituiseksi mutta jälleen eri hiippakuntaan.
Koska pappi teki kymmenen vuoden aikana vain sijaisuuksia, hän joutui maksamaan itse kirkolliset koulutuksensa.
– Kyllä niihin rahaa meni varmaan kymmeniätuhansia mummonmarkkoja. Aina kun puoli vuotta oli kulunut, kapitulista tuli päätös, että tähän sijaisuuteen otetaan toinen. Sitä voisi kutsua simputukseksi.
Rahaa paloi paljon myös sivuosoitteen maksamiseen kymmenen vuoden ajalta.
Pariskunta asuu yhä yhdessä. Parisuhdettaan he eivät ole vieläkään rekisteröineet.
– Emme ole rekisteröineet siksi, kun olemme kirkossa töissä. Taakka on ollut liian suuri. Toisia parisuhteensa rekisteröineitä olen siunannut.
Noin kymmenen vuoden kuluttua pappisvihkimyksestään pappi tapasi hänet vihkineen piispan.
– Hän sanoi, että kyllähän hänenkin ajattelunsa on muuttunut. Eipä hän tiennyt, millaiselle matkalle minut laittoi. Kyllä se on ollut yhdenlaista kivireen vetoa. En tiedä, mikä minut piti kirkossa kiinni, se oli sisu ja rakkaus työhön.
Pappi kertoo, että sijaisuuksia antanut piispa on hänen tietämänsä mukaan myöhemmin vihkinyt papeiksi homoseksuaaleja.
(Kuvan kirkkosali ei liity jutussa kerrottuun tapaukseen.)
Ilmoita asiavirheestä