Taantuman ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän putoamisen vaikutus eivät näy kirkon kesätyöpaikkojen määrässä. Myös ensi kesänä seurakunnat palkkaavat lähes neljätuhatta eri-ikäistä kesä- tai kausityöntekijää. Suurin osa kausityöntekijöistä, reilu 3500, työskentelee seurakuntien ylläpitämillä hautausmailla.
Toinen merkittävä kesätyöllistäjä on rippikoulutyö, jonka kesätyöpaikat keskittyvät erityisesti isoihin seurakuntiin. Viime vuonna seurakunnat tilastoivat kesäteologin nimikkeellä 176 vähintään kahden viikon työsuhteessa ollutta henkilöä.
Heidän lisäkseen muussa seurakuntatyössä oli palkattuna lähes sama määrä ihmisiä kesätyöntekijän nimikkeellä. Nuorisotyön kesätyöntekijöitä oli alle sata ja kesäkanttoreita alle neljäkymmentä.
Käytännössä luvut tarkoittavat, että suurin osa seurakunnista ei koskaan palkkaa esimerkiksi kesäteologia, vahvistaa työmarkkina-asiamies Risto Ala-Kokkila Kirkon työmarkkinalaitoksesta.
Käytännössä kesäteologien määrä voi kuitenkin olla isompi. Osa seurakunnista nimittäin palkkaa kesäteologeja myös vain alle viikon mittaisille leireille. Silloin työn kesto voi jäädä alle kahteen viikkoon, eikä se näy tilastossa.
Liika pihistely voi kostautua
Seurakunnat noudattavat kaikkien kesätyöntekijöiden palkkauksessa Kirkon virka- ja työehtosopimusta (KirVesTes). Sen määräämät kausityöntekijöiden kuukausipalkat liikkuvat noin 1100 eurosta noin pariin tuhanteen euroon.
Vuonna 2013 kesäkuussa tilastoitujen hautausmaan kesätyöntekijöiden varsinainen keskipalkka oli noin 1400 euroa kuussa. Kesäteologien varsinainen keskipalkka puolestaan oli reilu 1600 euroa.
Pappisliiton opiskelija-asiamies Vesa Engströmin mukaan varsinkin isot seurakunnat maksavat palkat yleensä lähempää työehtosopimuksen ylärajaa kuin alarajaa.
Engström kertoo pienten seurakuntien valittavan joskus, että niiden on vaikea löytää kesäteologeja. Säästöjen vuoksi seurakunnat pyrkivät nipistämään esimerkiksi juuri kesäteologien palkoista määrittämällä työpaikaksi leirikeskuksen. Tällöin seurakunta välttyy maksamasta työntekijälle päivärahaa leirityöstä.
– Kyse on normaalista työmarkkinatilanteesta. Kun määritetään palkka minimiin ja karsitaan siitä kaikki muutkin edut, moni korkeakouluopiskelija laskee tienaavansa enemmän kaupan kassalla, Engström sanoo.
Menneinä vuosina monilla seurakunnilla oli pulaa työntekijöistä. Suunnan muuttuminen näkyy Engströmin mukaan myös seurakuntien kesätyörekrytoinneissa. Kun työvoimasta on ylitarjontaa kaikissa varsinkin korkeakoulutettujen työntekijöiden osalta, kesäteologienkaan rekrytointiin ei ole enää tarvetta panostaa.
Jopa 30 kesää hautausmaalla
Työvoimapulasta eivät kärsi myöskään hautausmaat. Tampereen seurakuntien 120 paikkaan on hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtosen mukaan yleensä tullut kymmenkertainen määrä hakijoita.
Noin puolet töihin otetuista on alle kolmikymppisiä. Lehtosen mukaan työllistämisessä pyritään huomioimaan sekä työelämään ensimmäistä kertaa pyrkivät nuoret että erityisryhmät.
– Nuorista suurin osa on opiskelijoita. Vanhemmista osalla on talvella muita pätkätöitä tai he ovat työttöminä, Lehtonen kertoo.
Lehtosen mukaan Tampereella varsinkin vanhemmassa puoliskossa on jo vuosia kausityössä olleita. Pisimpien ura on kolmenkymmenen kesän mittainen.
Sekä Tampereella että Helsingissä hautausmaiden kesätyöntekijöiden alaikäraja on 18 vuotta. Helsingin hautaustoimen päällikkö Risto Lehdon mukaan myös Helsingissä työhön pyrkii paljon opiskelijoita ja vanhempia muutenkin kausityötä tekeviä. Opiskelijoista moni pysyy töissä muutamana kesänä. Sen jälkeen he hakeutuvat oman alansa harjoitteluihin ja kesätöihin.
Seurakuntien kesätyöpaikat säilynevät jatkossa parhaiten juuri hautausmailla. Tähän asti niitä on rahoitettu yhteisöverotuotosta. Ensi vuoden alussa siirrytään valtionosuusjärjestelmään, jonka Lehtonen arvioi vakauttavan hautaustoimen rahoitusta entisestään.
Kuva: Matti Karppinen. Hautausmaat tarjoavat joka kesä yli 3500 kausityöntekijän paikkaa eri ikäisille.
Kuvassa kevätsiivousta Vaalan Kurikkavaaran hautausmaalla.