Israelilainen laulaja, säveltäjä ja musiikin tutkija Hannie Ricardo on ylpeä kotimaansa monipuolisesta ja monella tavalla ainutlaatuisesta musiikkiperinteestä.
– Tässä pienessä maassa voi tavata kaikkialta maailmasta tulleiden ihmisten jälkeläisiä. He toivat mukanaan Israeliin paitsi traditionaalisen uskonnollisen musiikkinsa, mutta myös kansanmusiikkia sekä traditionaalista juutalaista musiikkia, Ricardo kertoo.
Israelissa voi hänen mukaansa siten yllättäen kohdata esimerkiksi Italian, Espanjan, Marokon, Egyptin tai Amerikoiden musiikin vaikutusta.
– Israelissa voi kuulla kaikenlaisia musiikillisia tyylejä. Mielenkiintoista on myös se, että moderni israelilainen musiikki on saanut paljon vaikutteita tästä poikkeuksellisesta etnisestä rikkaudesta. Siksi ei ole olemassa mitään yhtä israelilaista musiikkityyliä, vaan rikas israelilainen musiikkikulttuuri, Ricardo sanoo.
Ricardon mukaan Israelissa on luonnollisesti niin maallinen kuin hengellinenkin musiikkitraditio.
– On siis myös musiikkia, joka on täydellisesti juutalaisen uskonnon läpitunkemaa. Taiteessa kutsumme sitä yleisemminkin judaica-traditioksi. Se näkyy myös maalauksissa ja veistotaiteessa, ne kaikki soveltavat juutalaisen uskonnon symboleja ja traditioita, Ricardo kertoo.
Ricardo muistuttaa, että Israel on kaiken kaikkiaan monikulttuurinen maa.
– Olemme demokratia, jossa omia mielipiteitään voi taiteessakin ilmaista täysin vapaasti. Musiikissa ja kirjallisuudessa tämä näkyy kaikkien mahdollisten poliittisten suuntien esiin tulemisena. Myös Israelin arabit ovat osa monikulttuurista yhteiskuntaamme ja heidän taiteellaan ja musiikillaan on oma osansa siinä, Ricardo sanoo.
Theresienstadtin keskitysleirillä syntyi ainutlaatuista musiikkia
Juutalainen musiikki on laaja käsite. Siihen on tuonut oman osansa myös holokausti, natsi-Saksan toteuttama juutalaisten kansanmurha Euroopassa toisen maailmansodan aikana. Siinä tuhoutui kuusi miljoonaa juutalaista. Kokonaisia sukuja hävisi maan päältä, tai niistä jäi jäljelle vain muutama ihminen.
Ricardo kertoo törmänneensä opintojensa aikana hieman sattumalta myös siihen musiikkiperinteeseen, joka syntyi Theresienstadtin keskitysleirissä 1941–1945 vangittujen juutalaisten säveltäjien ja muusikoiden keskuudessa. Hänet johdatti aiheeseen vuonna 2001 Tel Avivissa vaikuttanut yhdysvaltalais-israelilainen musiikintutkija, professori David Bloch.
– Ihastuin Theresienstadtin leirissä syntyneeseen musiikkiin. Se on siitä lähtien ollut merkittävä osa elämääni. Tuon musiikin säveltäjät kuolivat myöhemmin Auschwitzin keskitysleirillä tai kuolemanmarsseilla.
Ricardo on 2000-luvun mittaan perehtynyt Theresienstadt-aiheeseen ja luennoinut siitä sekä lapsille että aikuisille.
– Olen tässä toiminnassa käsitellyt holokaustin teemaa musiikin kautta.
Musiikki kuvastaa elämänhalua
Theresienstadtin (nykyisin Tšekin Terezin) keskitysleiri oli eräänlainen natsien rakentama Potemkinin kulissi, jota näytettiin tarvittaessa esimerkiksi kansainvälisen Punaisen Ristin edustajille ”esimerkkinä” keskitysleirien mukiinmenevistä ja humaaneista olosuhteista. Leirille oli koottu runsaasti eri maista kerättyjä juutalaisia muusikoita. He saivat pitää soittimensa hallussaan. Leirillä toimikin esimerkiksi useita orkestereita ja kuoroja.
Theresienstadt ei ollut tuhoamisleiri, mutta sen porttien läpi käyneistä noin 160 000 ihmisestä useimmat tuhottiin myöhemmin Auschwitzissa. Vain muutama tuhat vankia säilyi elossa.
Ricardo kertoo, että vaikka Theresienstadtin säveltäjät menehtyivät, muutamia heidän musiikkinsa esittäjiä säästyi. Tällainen oli esimerkiksi saksalainen jazz-pianisti Martin Roman (k. 1996).
– Mitä itse musiikkiin tulee, se on todellinen aarre. Sen tyylilajien vaihtelu ja muu rikkaus kertoo, miten lahjakkaita keskitysleiriin suljetut säveltäjät olivat ja miten paljon maailma heidän myötään menetti – monet heistä olivat vielä varsin nuoria kuollessaan.
Ricardo kertoo monien menehtyneiden säveltäjien olleen Arnold Schönbergin ja Leoš Janáčekin kaltaisten musiikin kuuluisuuksien oppilaita.
– Heidän musiikkiaan esitettiin laajalti eri puolilla maailmaa. Myös se, että he sävelsivät keskitysleirin karmeissa olosuhteissa – joilla jäljiteltiin itäeurooppalaisen juutalaisgheton olosuhteita – kertoo, miten vahva heidän henkensä oli. On myös merkillepantavaa, että noissa oloissa syntyneen musiikin voisi olettaa olevan tummaa ja ahdistavaa, mutta joukossa on myös erittäin eloisaa musiikkia mikä osoittaa, miten vahva sellaisen säveltäjien elämänhalun täytyi olla, Ricardo pohtii.
Rakkaus vei unelmissa pois keskitysleiristä
Ricardo mainitsee erikseen muutamia Theresienstadtin säveltäjiä.
– Carlo S. Taube oli tšekkiläinen kahvilapianisti, joka alkoi säveltää vasta leirille jouduttuaan. Hän sävelsi paljon, mutta vain yksi laulu – Ein Jüdisches Kind – on säilynyt. Laulu kertoo juutalaisesta pojasta, jolle kerrotaan että hän on kuin kaikki muutkin pojat maailmassa, mutta hän on kuitenkin erilainen: hän on juutalainen, ja hänen kotimaansa on pettänyt hänet. Kyseisestä perheestä ei ole jäänyt tämän laulun lisäksi mitään muuta muistoa.
Toinen merkittävä keskitysleirisäveltäjä oli Ricardon mukaan itävaltalainen Otto Skutechky.
– Tauben tavoin ainoa todiste tämän säveltäjän elämästä maan päällä on hänen kabareetyyliin säveltämänsä rakkauslaulu. Se on katkera laulu, joka kertoo Wienissä sijaitsevasta paikasta jossa hän unelmissaan tapaa rakastettuaan – mutta todellisuudessa he ovat Theresienstadtissa, Ricardo kertoo.
Muita mainittavia Theresienstadtin säveltäjiä olivat Ricardon mukaan esimerkiksi James Simon ja Adolf Strauss.Hän haluaa mainita myös kuuluisat keskitysleiristä selvinneet pianistit Edith Krausin ja Alice Sommer Herzin.
– Kraus oli sukua Gustav Mahlerille. Minulla oli kunnia olla järjestämässä Krausin satavuotissyntymäpäiviä ja laulaa hänelle. Hänen ystävänsä Herz esiintyi nuoruudessaan kaikkialla Euroopassa. Hän menetti miltei koko perheensä keskitysleirissä, mutta säilyi itse yhdessä pienen poikansa kanssa. Sekä Kraus että Herz soittivat konsertteja keskitysleirin rikkinäisellä pianolla. He molemmat ovat kertoneet minulle, miten paljon voimaa he musiikista saivat, Ricardo sanoo.
Kriisistä huolimatta maailmaa on yritettävä parantaa
Hannie Ricardon kotimaa Israel on jatkuvasti maailmanpolitiikan keskipisteessä. Vuonna 1965 Israelissa syntynyt Ricardo kertoo, että elämä Israelissa ja juutalaisena ei ole helppoa.
– Olin kaksivuotias kun kuuden päivän sota käytiin. Sen jälkeen väkivaltaa on ollut aivan liikaa. Valitettavasti olemme Israelissa sellaisten voimien ympäröiminä, jotka tahtoisivat tämän ihmeellisen maan ja siinä asuvien ihmeellisen luomisvoimaisten ihmisten katoavan.
Israel-vihaa on Ricardon mukaan maailmassa paljon laajemmaltikin.
– Nämä tahot kutsuvat sitä milloin milläkin nimellä, mutta itse asiassa kyse on puhtaasta antisemitismistä. Tällainen on tilanne. Ja vaikka uskon rauhaan ja toivon sitä joka päivä, tajuan kyllä, että rauhaa ei ehkä koskaan tule.
Vuosikymmenestä toiseen jatkuva kriisi ja siihen liittyvä uhan ja piirityksen tunne vaikuttaa mielenmaisemaan. Tästä asioiden tilasta huolimatta enemmistö israelilaisista on Ricardon mukaan sitä mieltä, että maailmaa on kuitenkin koko ajan yritettävä tehdä paremmaksi paikaksi teknologian, tieteen ja taiteen avulla sekä muilla keinoilla.
– Esimerkiksi israelilaisia muusikkoja esiintyy kaikkialla maailmassa ja taiteilijoiden töitä on esillä monissa gallerioissa.
Israelilaiset ovat muotoutuneet kansakunnaksi kaikkialta maailmasta tulleista ihmisistä. Maa sijaitsee Lähi-idässä, mutta kulttuurisesti sen sijoittaminen kartalle on Ricardon mukaan monimutkaista.
– Itä ja länsi elävät Israelissa samanaikaisesti. Se, että olemme Lähi-idässä, ei määrittele, mitä me olemme. Kaikki me tässä maassa asuvat ihmiset määrittelemme sen. Olemme erilaisia, alkuperämme on erilainen ja ajattelemme eri tavoin – ja meidän on yhdessä vastustettava monia vaikeuksia, joita muiden kansojen ei tarvitse vastustaa. Itse määrittelen itseni israelilaiseksi ja maailmankansalaiseksi, Ricardo sanoo.
Hannie Ricardo vieraili lomallaan Suomessa maaliskuussa.
– Se oli yksi unelmieni täyttymyksistä. Tapasin Suomessa vuosikymmenien takaisia tuttaviani. Mitä suomalaiseen musiikkiin tulee, tiedän toki Jean Sibeliuksen ja rakastan hänen musiikkiaan. Toinen tuntemani suomalainen säveltäjä on Frans Linnavuori, jonka musiikkia opin tuntemaan jo 27 vuotta sitten, Hannie Ricardo sanoo.
* * *
Voit tutustua Hannie Ricardon esittämään Theresienstadt-aiheiseen musiikkiin täällä, täällä ja täällä. Hannie Ricardon tekemä Theresienstadtista selvinneen pianisti Alice Sommer Herzin lyhyt haastattelu on täällä.
Kuvat: Jukka Granström