Seppo Häkkinen puolustaa herätysliikkeitä Sanansaattaja-lehden haastattelussa. Hän kertoo, ettei ymmärrä sitä, miksi järjestöiltä haluttaisiin evätä taloudellinen tuki Älä alistu! -kampanjan jälkeen.
– En ymmärrä, miksi vuosikymmeniä hyvää työtä tehneiltä järjestöiltä haluttaisiin tämän jälkeen evätä taloudellinen tuki, Häkkinen sanoo.
Taloudellisen tuen rajaaminen on ollut esillä joissain seurakunnissa. Myös kolehdeista on taitettu peistä ainakin Helsingissä. Keskustelu käynnistyi maaliskuussa käydyn herätysliikepohjaisen Älä alistu! -kampanjan jälkeen.
Häkkisen mukaan Älä alistu! -kohussa unohtui, että Suomen Raamattuopiston, Kansanlähetyksen ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kannattajat ovat kirkon jäseniä samoin kuin toisella tavalla negatiivista julkisuutta saaneet vanhoillislestadiolaiset, yhtä hyvin kuin Herättäjä-yhdistyksen väki.
– Olisi yksinkertaisesti vaikea ajatella seurakuntaelämää ilman herätysliikkeitä. Olen halunnut puolustaa kirkollisia järjestöjä jo senkin vuoksi, että seurakunnat ovat kooltaan niin suuria, että tarvitaan ihan sosiologisistakin syistä pienempiä yhteisöjä, Häkkinen lausuu Sanansaattajalle.
Aiemmin hän on myös lausunut, ettei pidä Älä alistu! -kampanjaa kaikilta osin onnistuneena.
Häkkinen peilaa Sanansaattaja-lehdelle myös kirkkoon liittyviä ja median kautta välittyviä keskustelunaiheita kirkosta. Hän on huolestunut siitä, ovatko kehälliset asiat tulossa enemmistön mielikuvissa kirkon ykkösasioiksi.
Piispan mukaan ulkopuolista painetta suuremman uhan kirkon identiteetille aiheuttaa kuitenkin sen sisältä tuleva institutionaalinen sekularisaatio. Hyvinvoiva kirkko on Häkkisen mukaan vaarassa maallistua. Kun näin käy, kirkon mielenkiinnon kohteet siirtyvät esimerkiksi ilmastoon, ekologiaan, ihmisoikeuksiin ja vähemmistökysymyksiin.
– Ne ovat asioita, jotka kuuluvat kirkolle. Mutta entä jos niistä tulee varsinainen kirkon ykkösasia, ainakin sen mielikuvan mukaan, joka ihmisille kirkon viestinnästä ja median kautta muuten välittyy?, hän huolehtii.
– Kysytäänkö seuraavaksi, mihin kirkkoa tämän jälkeen tarvitaan? Eivätkö ympäristö-, hyväntekeväisyys- ja ihmisoikeusjärjestöt ole jo hoitaneet näitä kirkon omimia tehtäviä?
Häkkisen mukaan kirkon aarre on Jumalan sanassa ja evankeliumissa.
Häkkinen sanoo, että hänen väitöstutkimuksensa paljasti, että kirkkoon kuulumista on pidetty kirkossa itsestäänselvyytenä aina viime vuosiin saakka. Hän arvioi, että tämän itsestäänselvyyden seurauksia saatetaan kantaa nyt.
– Jäsenyyden toteutumista on tarkasteltu lähinnä toimintaan osallistumisen ja uskoon tunnustautumisen näkökulmasta. Itse kirkkoon kuulumisesta ei ole tarvinnut juuri olla huolissaan, hän sanoo Sanansaattajalle.
Lue Sanansaattajan jutun verkkoversio