Tunnustuskirjat – Luominen

Olin tänään kylässä ja luin joutessani Bo Giertzin kirjaa ”Uskon ABC”.
Siinä autuas piispa selittää, miten tärkeää on uskoa niin, kuin Raamattu opettaa, emme voi löytää Jumalaa muualta kuin Raamatusta, sillä juuri siinä hän puhuu meille.

Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Näin on.

Mutta varsinaisesti tarkoitin muuta kirjallisuutta, jota kuten Elias todistaa, oli olemassa. Juutalaiset eivät eläneet missään kulttuurityhjiössä, vaan tunsivat mitä maailmalla kirjoitettiin. Paavalikin viittasi pari kertaa Epimenidesiin, joka eli 500-luvulla eKr.

Teemu, kiitos vastauksestasi. Minkä arvon sinä antaisit esim. Epimenidesin kirjoituksille?

Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa; semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi. Eräs heistä, heidän oma profeettansa, on sanonut: ”Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, laiskurivatsa.” Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi. (Tiit. 1:10-13)

Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa meille seuraavasti:

Jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Luuk. 14:11)
Jumala on sellainen valtias, jolla ei ole muuta tehtävää kuin ylentää se, mikä on alhaista ja alentaa se, mikä on ylhäistä, siis sanalla sanoen musertaa rikki eheä ja tehdä eheäksi särjetty. Alussa hän loi maailman tyhjästä, jonka tähden hänen nimensä on Luoja ja Kaikkivaltias. Yhä hän pysyy tavoissaan muuttumattomana.

Kaikki hänen tekonsa aina maailman loppuun asti ovat sellaisia, että hän tekee tyhjästä, alhaisesta, halveksitusta, kurjasta ja kuolleesta oivallisen, kunniallisen, autuaan ja elävän, mutta päinvastoin oivallisesta, kunniallisesta, autuaasta ja elävästä hän tekee tyhjän, alhaisen, halveksitun, kurjan ja kuolevan. Kukaan kuolevainen ei voi saada aikaan tällaista, sillä hän ei voi tyhjästä mitään tehdä.

Jumalan silmät sitävastoin katsovat vain syvyyteen. Kun hän on kaikkein korkein eikä ole mitään häntä korkeampaa, hän ei voi suvaita mitään yläpuolellaan eikä voi nähdä myöskään mitään rinnallaan. Mutta kuta syvemmällä joku on hänen alapuolellaan, sitä paremmin hän sen näkee.
Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille

Alakoululaisemme tietävät paljon sellaista, mistä antiikin viisaimmillakan ei ollut aavistusta.

Alakoululaiset eivät oikeastaan tiedä vielä paljon mitään, vaan he osaavat – kuka paremmin kuka huonommin – toistaa asioita, joita heille on kerrottu. Sellaista tietämisen lajia ruokittiin vielä äskettäin kouluissa vanhemmillekin oppilaille, kun tenteissä piti kirjoittaa vastauksia, joita kirjoissa ja oppitunneilla oli ensin kaadettu päähän.

Antiikin viisaiden viisaus oli oikeastaan tätä usein parempaa, silloinkin kun se oli huonompien havaintovälineiden takia tietojensa puolesta virheellistä.

”Alakoululaiset eivät oikeastaan tiedä vielä paljon mitään, vaan he osaavat – kuka paremmin kuka huonommin – toistaa asioita, joita heille on kerrottu.” Tiedän toki, että suurin osa alakoululaisista ei tiedä sitä, mitä heille on yritetty opettaa. Joukossa on kuitenkin monia hikipinkoja ja valopäitä, joiden tietämystä Aristoteleskin kadehtisi. Se on sitten eri asia, mihin he osaavat tietojaan käyttää.

Martti Pentti, olet osittain oikeassa. Michael Agricolan Abckiria, on kirja, jonka jokaisen suomalaisen kristityn pitäisi lukea. Tämän jälkeen on mahdollisuus ymmärtää vanhoja kirkkoisiemme kirjoja ja tärkeintä Pyhää Raamattua. Minä väitän, että ilman viisaimpien tekstien lukemista emme voi ymmärtää Jumalan tahtoa vaan ymmärryksemme jää eskarilaisen tasolle. Toki moni eskarilainen on käynyt pyhäkoulua, joten he ovat paljon viisaampia kuin omavanhurskaat itseriittoiset selittäjät, jotka vieroksuvat Pyhää Raamattua.

”Minä väitän, että ilman viisaimpien tekstien lukemista emme voi ymmärtää Jumalan tahtoa vaan ymmärryksemme jää eskarilaisen tasolle.” Mitä Jeesus taas sanoikaan lapsista ja lasten kaltaisista?
Tietäminen, ymmärtäminen, ajatteleminen, älykkyys ja viisaus ovat eri asioita. Eskarilainen voi ymmärtää vaistomaisesti Jumalasta sellaista, mitä teologian tohtori ei saa sanoitetuksi ilman ankaraa pohdintaa.

Martti Pentti, ymmärrän tämän sinun näkökulman, joka näkyy sinun kommenteissa. Itse en voi luottaa vain omaan vaistonvaraiseen toimintaa, vaan minun pitää lukea kirjoja, etenkin Pyhää Raamattua. Kukin taaplaa tyylillään.

Juha, kehen tai mihin viittaat ”omavanhurskailla, itseriittoisilla selittäjillä”?

Elias, viittaan yleisesti, en ketään sormella osoittaen. Lainaan Roseniusta, josta meistä jokainen voi pohtia ja miettiä olenko minä (jokainen pohtii vain itseä, ei muita) omavanhurskas?

Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. (Hesekiel 34:16)

Keitä ovat ”lihavat ja väkevät”?

Keitä Herra tässä tarkoittaa, sen näemme osin itse sanoista ja osin saman luvun 18. ja 19. jakeiden kuvauksesta, jossa sanotaan: ”Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput? Ja onko minun lampaitteni oltava laitumella siinä, mitä jalkanne ovat tallanneet, ja juotava sitä, mitä jalkanne ovat hämmentäneet?”

Jokainen voi nyt ymmärtää, keitä lihavat ja väkevät lampaat ovat, nämä omavanhurskaat, omahyväiset ja omillaan toimeen tulevat ihmiset, jotka eivät tarvitse evankeliumin lohdutusta, vaan vain ”tallaavat sen jalkoihinsa”. He puhuvat halveksien evankeliumista. ja sitä mitä Raamattu nimittää ”Jumalan voimaksi”, he sanovat ”paikkansapitämättömäksi opiksi”. Näin he sekoittavat ja pilaavat ”parhaat laitumet” omilla lisäyksillään ja hämmentävät lampailta elävän veden.

Lyhyesti sanottuna: Tämä profeetallinen sana puhuu samasta asiasta kuin koko Uusi testamentti, nimittäin että Kristus on kurjien pelastaja. Hän vastusti ainoastaan omavanhurskaita ja omahyväisiä. Kun syntinen nöyrtyi, ei ollut yhtään syntiä, jota hän ei olisi saanut anteeksi.

Ketään ei synti kadottanut sen tähden, että hän oli liian heikko tai liian syntinen ja arvoton. Ei, kaikkiin niihin löytyi lääke. Mutta jos joku oli omavanhurskas ja vahva, hän ei ollut sovelias Kristuksen valtakuntaan. Tähän tulokseen tullaan kaikissa esimerkeissä siitä, kuinka Kristus kohtelee lampaitaan.

Jesaja 40:11:ssä on toinen esimerkki hyvän paimenen mielenlaadusta. Siinä sanotaan: ”Hän kokoaa karitsat (pienet ja heikot) käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään.”

Mikä lempeä ja hyvä paimen hän onkaan!

Näemme tästä, että heikoimmat ovat parhaiten turvassa ja varmimmin suojassa. Sillä mikä terve ja vahva lammas on yhtä varmassa suojassa kuin paimenen käsivarsilla oleva? Missään kohdin ei sanota, että lampaat pystyisivät puolustautumaan omin voimin.
Carl Olof Rosenius; Leipäset: evästä vuoden jokaiselle päivälle (sivu 240)