Professorit: Avioliitolla on luterilaisuudessa luomisteologinen perusta

Sukupuolineutraalia avioliittoa ei voida perustella historiallisesti eikä teologisesti Lutherilla, kirjoittavat Miikka Ruokanen, Antti Raunio ja  Juhani Forsberg:

Piispa (emer.) Mikko Heikka ja kirkolliskokoukselle avioliittokäsityksen laajentamista koskevan aloitteen tehneet edustajat esittävät (Kotimaa 16.3.) kannanotostamme (Kotimaa 9.3.) kommentteja, jotka vaativat muutamia jatkohuomautuksia. Kuten aiempi kannanottomme myös nämä huomautukset koskevat kysymystä, miten luterilaisessa teologiassa perustellaan avioliittokäsitystä.

Heikka pyrkii puolustamaan kantaa, jonka mukaan avioliitto instituutiona kuuluu etiikan ja luonnollisen järjen moraalisen harkinnan alueelle. Näemme hänen perusteluissaan ongelmia.

Ensinnäkin luomisen teologia ja etiikka samastuvat oudosti. Heikka kaventaa olennaisella tavalla luomisteologiaa supistamalla sen etiikkaan. Luomisen teologiahan ilmaisee uskomme siihen, miksi mitään on ylipäätään olemassa. Etiikka on tämän perustavan uskon käytännöllinen sovellutus, jonka periaatteet Luoja on kirjoittanut järjelliseen omaantuntoomme ja ilmaissut Raamattuun tallennetuissa käskyissään.

Toiseksi Heikka näyttää olettavan, että moraalinen harkinta eli luonnollinen moraalilaki ja järki ottavat sisältönsä suoraan kulloinkin vallitsevasta moraali-ilmastosta. Esimerkiksi avioliittokysymyksessä nykyinen moraalitaju edellyttää sukupuolineutraalin avioliiton, ja Heikan käsityksen mukaan luterilaiset kirkot oman etiikkansa mukaisesti omaksuvat tämän käsityksen. Tämä tuskin kuitenkaan on luterilaisen teologian alkuperäinen näkemys.

Ihmisen järki ei ole vailla tiettyä sisältöä, joka sanoo jotakin siitä, mikä on luonnollisen järjen mukaista. Lutherin näkemys on juuri se, että avioliitto asetetaan Jumalan luoman inhimillisen elämän jatkamiseksi, ylläpitämiseksi ja suojelemiseksi. Avioliiton tehtävä ulottuu maallisesta fyysis-psyykkisestä ja yhteisöllisestä elämästä aina tulevaan, ikuiseen elämään asti, kuten Luther Genesis-luennoissaan selittää.

Vaikka uskon ja rakkauden ”korien” välillä tulee tehdä distinktio, ne eivät ole irti toisistaan: Rakkauden toteutuminen edellyttää uskoa, joka ottaa vastaan Jumalan lahjoittaman elämän ja tunnustaa sen Jumalalta tulevaksi. Vastaavasti avioliitto, puoliso ja lapset ovat Jumalalta tulevia lahjoja, joiden tunnistaminen ja tunnustaminen sellaisiksi edellyttää uskoa.

Soveltamalla luterilaisia peruserotteluja uskon ja rakkauden sekä Jumalan hengellisen ja maallisen hallinnan välillä on varsin vaikeaa muotoilla vakuuttavaa perustelua sukupuolineutraalille avioliitolle. Sitä ei voida perustella historiallisesti eikä teologisesti Lutherilla.

Kun maallinen valta nyt on tehnyt toisenlaisen ratkaisun erilaisessa historiallisessa ja kulttuurisessa tilanteessa, vetoaminen kirkossa sen puolesta Lutheriin on epähistoriallista. Asianmukaista olisi luopua vetoamasta Lutheriin tässä asiassa.

Kirkolliskokousedustajat toteavat: ”Luomisteologiaan sidottu avioliittoteologia kapeuttaa avaimenreiän tavoin todellisuutta. … Tämä rajoittuminen ei ole älyllisesti eikä eettisesti kestävää. … Luomiskertomusta ei ole syytä lukea kertomukseksi avioliiton asettamisesta.”

Kuitenkin Jeesus tekee juuri näin: hän siteeraa molempia luomiskertomuksia (1. Moos. 1 ja 2) opettaessaan avioliiton perustaa ja sisältöä (Mark. 10:6–9; Matt. 19:4–6). Aivan samalla tavalla ovat teologit ja kirkot argumentoineet vuosisatojen kuluessa. Kirjoittajat tekevät tässä tietoisen irtioton suhteessa Raamatun ja kirkon luomisteologisesti perusteltuun avioliittokäsitykseen.

Kirjoittajat aivan oikein korostavat, että Raamatun luomiskertomukset kuvaavat kaiken elämän syntyä, ei vain ihmisen. ”Luomisopissa ei ole kyse vain ihmiskuvasta vaan koko luomakunnalle annetusta tehtävästä.” Juuri näin. Ja tämän tehtävän ytimessä on Jumalan sana, johon kirjoittajat viittaavat: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää…” (1. Moos. 1:22)

Näin kirjoittajat itsekin puolustavat näkemystä, että koko elollinen luomakunta jakaantuu feminiinisiin ja maskuliinisiin olentoihin, jotka toteuttavat Luojan niille antamaa tehtävää jatkaa elämää. Itse asiassa tämä on vahva lisäargumentti luomisteologisesti ymmärretyn naisen ja miehen välisen liiton puolesta.

Juhani Forsberg, TT, ekumeniikan dos. (emer.)
Antti Raunio, systemaattisen teologian 
professori, Itä-Suomen yliopisto
Mikka Ruokanen, dogmatiikan professori, Helsingin yliopisto

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kimmo, jos me olisimme tutustuneet vaikka 60-luvulla ja keskustelleet avioliitosta, kumpikin olisi pitänyt vitsinä että samaa sukupuolta olevien pitäisi saada avioitua. Nyt se on toteutunut ja lasten kanssa avioituminen on seuraavana vuorossa. Emme luultavasti ole sitä enää näkemässä.

    Kun asioita alkaa tapahtua, totumme pitämään niitä itsestään selvinä. Kun itse tupakoin vielä 70-luvulla, ei juolahtanut mieleenikään että tupakointia tulevaisuudessa paheksuttaisiin. Myös suhtautuminen alkoholiin on muuttunut. Raittiita pilkattiin 60-70-luvuilla. Jos joku seurassa sanoi ettei ota alkoholia, sitä piti perustella.

  2. Minusta on erinomaisen hyvä juttu, että eronneet ja uudelleen avioituneet naiset (kuten minä) voivat toimia kirkon luottamuselimissä ja keskustella kristillisillä palstoilla. He voivat saada myös pappisvihkimyksen. Aivan kuten monta kertaa eronneet ja uusissa naimisissa olevat miehetkin. Monta kertaa naimissa olleet voivat olla myös varteenotettavia arkkipiispaehdokkaita, vaikka kirkko ei olisi mitenkään tutkinut heidän oikeuttaan uusiin avioliittoihin, ainakaan siinä mielessä miten esim. Martti Luther asian näki. Lutherin mukaan sekä avioliittoon vihkiminen että avioliiton purkaminen ja uusi avioliitto eivät ole yksityisasioita tai puolisoiden keskinäiseen sopimukseen perustuvia asioita, vaan kirkon on tutkittava hyväksyykö se ne (esim. aviorikostutkinnalla). Se, että henkilöt, joiden avioeroja ja uusia avioliittoja kirkko ei ole mitenkään tutkinut, voivat olla kirkon täysivaltaisia jäseniä, pappeja ja piispoja, on hyvin moderni ja uusi asia. Tämä ei ole edelleenkään mahdollista muissa vanhoissa kirkoissa (katolinen ja ortodoksikirkko). Eikä se ollut mahdollista Suomen ev.lut.kirkossakaan vielä pitkälle 1900-luvun puolelle asti. Me (heterot) saamme kiittää kirkkomme kykyä muutokseen ja asioiden uudelleen arviointiin. Syrjintää sen sijaan on se, jos jotkut jätetään eettisen uudelleen arvioinnin ulkopuolelle ja heidän asioitaan tarkastellaan kapeasti ja vanhoillisesti.

    Blogikirjoittajien edustama tapa tarkastella oikeutta avioliittoon (ja siten myös seksuaalisuuden toteuttamiseen ja perhe-elämään) ”luomisen” näkökulmasta käsin, on eettisesti ongelmallinen tarkastelutapa monella tapaa. Siinä asetetaan ”luomisen mukainen” normi, joka ihmisen tulee täyttää ollakseen oikeutettu avioliittoon, seksuaalisuuden toteuttamiseen ja perhe-elämään. Tämäntyyppiseen tarkastelutapaan liittyy ajatus ”luomisen” asettamasta normista poikkeavien ihmisten avioliitto-ja seksuaalioikeuksien rajoittamisesta. Nämä rajoitukset ovat luterilaisessa perinteessä koskeneet paitsi homoja myös muulla tavalla ideaali-ihmisen normista poikkeavia, eli muun muassa vammaisia, mielenterveysongelmaisia, ”irtolaisia”, ”vajaa-älyisiä” jne. Jos kysytään loiko/tarkoittiko Jumala ihmisen homoksi, voidaan myös kysyä loiko tai tarkoittiko Jumala ihmisen vammaiseksi, mielenterveysongelmaiseksi, vajaaälyiseksi jne. ”Luomisen mukaisen” ideaali-tai normi-ihmisen lähtökohdaksi asettaminen on varmaankin edesauttanut sitä, että kirkko on kohdistanut avioliittorajoituksia myös muihin edellämainittuihin ryhmiin, ja että Suomen ev.lut.kirkon kirkolliskokous hyväksyi erittäin suurta yksimielisyyttä osoittaen 1930-luvulla em. ryhmiin kohdistuvia avioliittorajoituksia sisältävän avioliittolain, ja myös sterilisointilain.

    • Sari: ”Jos kysytään loiko/tarkoittiko Jumala ihmisen homoksi, voidaan myös kysyä loiko tai tarkoittiko Jumala ihmisen vammaiseksi, mielenterveysongelmaiseksi, vajaaälyiseksi jne.”

      Jos homot, vammaiset, mielenterveysongelmaiset, vajaaälyiset jne. ovatkin Jumalan luomispuuhastelun tuloksena syntyneitä ”maanantaikappaleita”. Ei kai tässä maailmankaikkeudessa kukaan tai mikään voi niin täydellinen ja erehtymätön olla, ettei joskus sekundaa ja epäkuranttia tavaraa tekisi.

  3. ”Kirkolliskokousedustajat toteavat: ”Luomisteologiaan sidottu avioliittoteologia kapeuttaa avaimenreiän tavoin todellisuutta. … Tämä rajoittuminen ei ole älyllisesti eikä eettisesti kestävää. … Luomiskertomusta ei ole syytä lukea kertomukseksi avioliiton asettamisesta.”
    Kuitenkin Jeesus tekee juuri näin: hän siteeraa molempia luomiskertomuksia (1. Moos. 1 ja 2) opettaessaan avioliiton perustaa ja sisältöä (Mark. 10:6–9; Matt. 19:4–6). Aivan samalla tavalla ovat teologit ja kirkot argumentoineet vuosisatojen kuluessa. Kirjoittajat tekevät tässä tietoisen irtioton suhteessa Raamatun ja kirkon luomisteologisesti perusteltuun avioliittokäsitykseen.”

    Miten asia liittyy avioliittoon, jota Jeesus ei mainitse? Ja jos luomiskertomus tulkitaan sanatarkasti, niin miehen on liityttävä naiseen eikä saa olla yksineläjiä. Katolisten pappien selibaatti on vastoin luomiskertomusta. Ei ollut pappia liittämässä Aadamia ja Eevaa yhteen. Eikö tämä malli olisi paras niille, jotka perustavat käsityksensä avioliitosta luomiskertomukseen. Suomessa ennen vanhaan kirkon vainoamat susiparit elivät enemmän luomiskertomuksen mukaan kuin heitä jahtaavat papit.

    Kovin on kuivaa ja kovaa leipää tarjolla niillä, jotka puolustavat kirkon virallista kantaa avioliittoon. Hampaat heiltä ainakin ovat katkenneet, kun ei selvää saa, mihin konkreettiseen kohtaan Raamatussa kantansa perustavat.

  4. Sari R-L. Unohdat, että luterilaisessa teologiassa tehdään selkeä kategoriaero Jumalan sanan, Raamatun, esittämän opin ja (esim.) luterilaisen kirkon kirkolliskokousten tekemien, Raamattua enemmän tai vähemmän oikein tulkitsevien päätösten välillä. Että avioliitto todella on naisen ja miehen välinen periaatteessa elinikäinen liitto, on Jumalan asettama ja sellaisena muuttumaton luomisjärjestys. Poikkeamat ns. heteronormatiivisuudesta Raamattu selittää, niinkuin hyvin tiedät, syntiinlankeemuksen seurauksiksi eli Jumalan hyvän luomistyön vääristymiksi. Myös avioerot ja uudelleen avioituminen ovat Raamatun mukaan vähintäänkin synnin seurausta. Eugeniikkaan liittyneet avioliittorajoitukset olivat 1900-luvun alkupuolen tieteelliseen ja poliittiseen ajatteluun liittyviä (vääriä) ratkaisuja. Jos otamme todesta sen, että Raamattu on kirkon uskon ja elämän ylin ohje sekä normi, emme myöskään voi korottaa tähän asemaan jotakin monista keskenään ristiriitaisista eettisistä teorioista, niin hyödyllisiä kuin ne muuten ovatkin.

    • Marko Sjöblom: ”Jos otamme todesta sen, että Raamattu on kirkon uskon ja elämän ylin ohje sekä normi, emme myöskään voi korottaa tähän asemaan jotakin monista keskenään ristiriitaisista eettisistä teorioista, niin hyödyllisiä kuin ne muuten ovatkin.”

      Tässä kirkon ongelma juuri on. Se ei ota todesta Raamattua, vaan Raamattua tulkitaan tunnustuskirjojen ja Lutherin antamien silmälasien lävitse. Kun vedotaan luomisjärjestykseen, niin miksi Daavid ei elänyt luomisjärjestyksen mukaan, vaan hänelle avioliitto merkitsi lukuisia vaimoja. Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies. Kuka teistä on? Ja kuitenkin olette asettamassa aitoja, joihin teillä ei ole edes maallista valtaa.

      Paavali salli vaimojen erota miehestään, mutta ei miesten. Miksi miehet eivät saaneet erota? Varmaan siksi, että nainen sen aikaisessa kulttuurissa heikompana olisi ajautunut mittaviin sosiaalisiin ongelmiin ilman miestä. Tästä esimerkistä voi ymmärtää, että ohjeet olivat riippuvaisia kulttuurista ja sen aikaisesta tasa-arvosta. Kirkko on toiminut apostolin opetusta vastaan historiassaan silloin, kun ei ole sallinut naisen erota miehestään.

  5. Sari Roman-Lagerspetz,
    Kristinuskoa ei ole ilman luomisuskoa. Luomisuskossa ei ole kyse metaforasta vaan siitä että uskomme Jumalan konkreettisesti luoneen maailmankaikkeuden, elämän ja lopulta ihmisen. Jumala on Sanallaan luonut olevaisen olemattomasta.

    Jumala on Raamatussa tahtonsa ja tahtonsa miksi hän on meidät luonut. Meillä on eriaikoina kuitenkin ollut erilaisia käsityksiä siitä, miten ja millä aikataululla Jumala on kaiken tehnyt..
    Jumala on luomistahtonsa mukaisesti jakanut linnut, kalat, nisäkkäät ja lopulta meidät ihmiset koiras ja naaras puolisiin yksilöihin. Luomakunta todistaa meille tätä Jumalan suurta tarkoitusta päivittäin. Raamattu ja luonto pitävät yhtä. Poikkeukset ovat poikkeuksia eikä meidän asiamme ole asettaa Jumalaa niistä tilille.

    Me emme varmuudella tiedä, miksi Jumala Raamatun ilmoituksen mukaan torjuu kaikenlaisen seksuaalisen kanssakäymisen samaa sukupuolta olevien kanssa. Ilmoitus on kuitenkin poikkeukseton läpi Raamatun. Voimme kuitenkin luotaa, että Kristuksen meille lunastama armo kattaa myös tämän elämän alueen asiat. Meidän kristittyjen asiana ole kivittää ketään. Jumala kutsuu lapsekseen kaikki, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, joka kuolemallaan lunasti meidän syntimme ja syyllisyytemme. Näin riippumatta siitä kykenemmekö ihmisinä elämään Jumalan tahdon mukaista elämää.

    Mutta miten voisimme vastaan ottaa armon, ellemme usko olevamme ilman Jeesuksen Kristuksen lunastusta armoa vailla? Miten voisimme uskoa lunastukseen, ellemme ensin usko luomiseen ja lankeemukseen?

    Kun astumme kohti Herran alttaria, lausumme mielessämme: ”tässä olen, enkä muuta voi. Rukoilkaa puolestani”. Me emme käänny Herran puoleen ylpeydellä, mielemme täynnä meille kuuluvia oikeuksia. Emme, vaikka olisimme kulkemassa vihittäväksi elämämme ensimmäiseen avioliittoon vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Me käännymme Herran puoleen nöyrin mielin todeten; ”Sinä olet minut luonut, tässä olen, tapahtukoon elämässäni sinun tahtosi”. Tätä samaa voimme odottaa lähimmäiseltämme, joka on jo kerran epäonnistunut avioliitossaan ja tämän epäonnistumisensa myös tunnustaa. ”Herra, Sinä olet armollinen, armahda minua”.

    Entä mitä voi pyytää Herralta ihminen, joka vastoin tuntemaansa Raamattuun tallennettua Jumalan Sanaa on solminut seksuaalisen suhteen samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa? ”Herra auta ja armahda, asiani sinä tunnet, tapahtukoon elämässäni sinun tahtosi”

    • ”Luomisuskossa ei ole kyse metaforasta vaan siitä että uskomme Jumalan konkreettisesti luoneen maailmankaikkeuden, elämän ja lopulta ihmisen. Jumala on Sanallaan luonut olevaisen olemattomasta.”

      Melkoista uhkapeliä,jos koko kristinusko perustuu heprean sana bara vipattavaan käännökseen ja uskottuun sisältöön, sillä bara EI merkitse ex nihilo luomista

      https://www.facebook.com/mapongaj/posts/123531534439615

      Eihän ihmiskään olemattomuudesta luotu, vaan hänet tehtiin (asa hepr.) maan tomusta eli siis aineesta.

    • Seppo Heinola:
      ”Eihän ihmiskään olemattomuudesta luotu, vaan hänet tehtiin (asa hepr.) maan tomusta eli siis aineesta.”
      Tässä olet oikeassa, mutta myös tämä ”maan tomu”, jota Jumala ihmisen luomiseen käytti, oli Jumalan luomaa.

    • Mutta kun Kivimäki sitä tomuakan ei ole luotu tyhjästä, sillä heprean bara ei merkitse tyhjästä luomista.
      Bara merkitse lihottaa, irtileikta, veistää, synnyttää mutta EI luoda (tyhjästä)

    • Itseasiassa sanakirjan mukaan hebrean sana [ בּרא ], tarkoittaa juurikin olemattomasta olevaksi tekemistä. Ilman sanan lopussa olevaa alef -kirjainta (jota ei lausuta) tulee sana [ בּר ] ”bar”, joka tarkoittaa mm. avointa aluetta.
      Toki [ בּרא ] sana voi tarkoittaa myös mm. lihottamista, raivaamista taikka veistämistä.

    • Kivimäki Bar tarkoittaa arameassa lasta joka napanuora katkaiseten irroitetaan äidistään. Vrt ruotsin barn. Bar merkitsee hepreassa myös vehnää. Teologisoiva sanakirjasi on ottanut ex nihilo merkityksen hihasta, kun katsoo bara verbin kaiki käytöt Raamatusta huomaa selvöästi ettei sana tarkoita tyhjästä luomista, sillä maan siis tomusta eli aineesta tehdystä ihmisetsä käytetään myös verbiä bara. (Gn 5:2)

    • Kun Jumala on kaikkivoipa, niin pystyykö hän luomaan niin ison kiven, ettei itse jaksa sitä nostaa?

  6. Jukka Kivimäki: ”Me emme varmuudella tiedä, miksi Jumala Raamatun ilmoituksen mukaan torjuu kaikenlaisen seksuaalisen kanssakäymisen samaa sukupuolta olevien kanssa.”

    Mikäli viittaat Vt:iin, niin varmaan tiedät, että Mooseksen laki kumottiin apostolisessa kokouksessa. Miksi silti edelleen sotketaan juutalaisuutta kristillisyyteen?

    Joku varmaan seuraavaksi lainaa Roomalaiskirjeen 1 lukua. Ok, sopii. Voidaan käydä lävitse luku luvulta, jos jotain kiinnostaa. Väitän luvun idean olevan aika toisenlaisen kuin kirkon tulkinta. Itse asiassa luku 1 sulkee kirkon laitoksena apostolin opin ulkopuolelle.

    Jeesus sanoi juutalaisille professoreille, että portot menevät ennen heitä Jumalan valtakuntaan. Ja jos he olivat porttoja, niin eivät he olleet tehneet parannusta, vaan olivat rehellisesti sitä, mitä olivat miesten alistamassa uskonnollisessa yhteisössä.

    Kun Jumala on armollinen, niin miksi kirkko on armoton kieltäytyessään vihkimästä samaa sukupuolta olevia?

    • Tapio Tuomaala,

      Miksi Kirkon pitäisi vihkiä ihminen kadotukseen, vaikka Kristus on lunastanut hänelle pelastavan armon?

    • Mitä VT:n opilliseen sitovuuteen tulee, niin oman ilmoituksensa mukaan Jeesus ei tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään lain. Kivitysvaatimukset ovat edelleen voimassa kaikessa ankaruudessaan. Kristuksen veren tähden me emme kuitenkaan kivitä ketään.

    • ”Miksi Kirkon pitäisi vihkiä ihminen kadotukseen, vaikka Kristus on lunastanut hänelle pelastavan armon?”

      Montako väärinperustein eronnutta ihmistä siis olette uudellevihkineet kadotukseen?

    • Kivimäki: “Miksi Kirkon pitäisi vihkiä ihminen kadotukseen, vaikka Kristus on lunastanut hänelle pelastavan armon?”

      Seppo: Montako väärinperustein eronnutta ihmistä siis olette uudellevihkineet kadotukseen?

      Kivimäki: Seppo, Kysymäsi asian tuntee yksin Herra, eikä meidän asiamme ole tuomita ketään.

      Mutta miten sitten tiedät, että vihkisitte homoparin kadotukseen, jos sen kerran tietään yksin Herra?

  7. Tapio Tuomaala. Olemme ilmeisesti samaa mieltä, että kirkon ongelma on, että Raamattua ei oteta vakavasti. Sen sijaan olen eri mieltä kanssasi tunnustuskirjojen ja Lutherin merkityksestä tulkinnan silmälaseina. Juuri epäselvä sitoutuminen tunnustukseen – joka käsittääkseni on Raamatun mukainen – on mielestäni yksi raamatuntulkinnan puutteita tänä aikana. Daavidin polygamiaa ei Raamatussa sanota meille esikuvalliseksi (kuten ei muuten sitäkään että Daavidin ja Miikalin kodissa oli kotijumalankuva). Paavalin kirjeiden alkuperäinen lukijakunta oli suuressa määrin juutalaiskristillinen. Avioerokielto voidaan molempia puolisoita koskien johtaa myista

    • Täydennys edelliseen:…johtaa muistakin UT:n kohdista. (Se että avioerosäädöksiä kuitenkin tarvitaan johtuu siitä valitettavasta asiasta että eroja tapahtuu. ) k

    • Luther sanoi kauniisti mm., että ”Joka hirttää Erasmus Rotterdamilaisen, hirttää täin”. Nykyisin nämä hurskaat kristityt käyttävät siivompaa kieltä peittäen sillä todelliset asenteensa.

  8. Jukka Kivimäki: ”Miksi Kirkon pitäisi vihkiä ihminen kadotukseen, vaikka Kristus on lunastanut hänelle pelastavan armon?”

    Kiitos Jukka Kivimäelle, että toi julki sen, miksi kirkon pitäisi viimeistään reformaation juhlavuotena päivittää Ut:n tekstit alkutekstien mukaisiksi. Kirkko on jäänyt keskiajalle, minkä tämäkin keskustelu ikävästi todistaa.

    Lähes kaikissa teksti yhteyksissä, joissa Ut:n kirkko suomennoksissa käytetään kadotus -sanaa, pitäisi käyttää tuhoa. Kadotus on jopa lisätty useisiin kohtiin, vaikka sitä ei alkuteksteistä löydä.

    Jos kirkko on Kristuksen kirkko, niin miksi sillä ei ole halua totuuteen? Toki kirkko on Kristuksen kirkko samalla tavalla kuin kaikki ihmiset uskonnosta riippumatta ovat Kristuksen omia.

    Väitän, että toimittamani Ut:n suomennos on sanatarkin ja sitä lukemalla pystyy päättelemään, miten kirkko on vedättänyt seurakuntalaisia niin kadotus, pelastus, helvetti. perisynti kuin vanhurskauttamisopeillaan. Tuskin pyhien tekstien väärentämiseen perustuva opillinen epärehellisyys on pois seurakuntalaisilta, sillä kirkko ei pysty harhaan menoillaan (synneillään) mitätöimään Jumalan armoa.

    http://www.parakustannus.fi/421679457

    Suomennoksen voi ladata ilmaiseksi, joten rahan puute ei ole esteenä totuuden etsimiselle.
    .

    • Väittää voi mitä vaan. Kuulisin mielelläni pätevydestäsi Raamatun alkutekstien kääntäjänä. Mistä olet saanut päähäsi että sanatarkka suomennos on paras? Kääntäjän kuuluu kääntää tekstin ajatus.

      Esimerkki sanatarkasta ruotsinnoksesta Hätä ei lue lakia / Nöden läser inte lagen.

    • Tapio, luen mieluummin Bibliaa, kuin käännöstäsi. Biblia on käännetty vanhimmista silloin tunnetuista alkuteksteistä, joten käännöksen jälkeen viime vuosisatoina löydettyjä tekstejä ei ole voitu käyttää käännöstä tehdessä. Tämä on hyvä muistaa. Mitä käännökseesi tulee, niin siinä ei ole käytetty vanhempia tunnettuja käsikirjoituksia, jota aina uutta käännöstä tehdessä olisi hyvä käyttää. Kannattaa hankkia Nestle-Aland Novum, josta selviää kaikki tunnetut alkutekstit ja hyvä raamattu-kreikan sanakirja.

    • ”Kääntäjän kuuluu kääntää tekstin ajatus.”

      Totta eikä kuten usein tapahtuu sitä, minkä haluaa olevan tekstin ajatus. Tämä oma halu on helppo piilottaa dynaamisen käännösten koukeroihin.

      Usein tekstin varmaa ajatusta ei enää voida varmasti tavoittaa.

    • Juhani: ”Nöden läser inte lagen”

      Voi, voi, ja tuhat tulimmaista, mikä joulukuusi/ Smör, smör och tusen eld kommo från land, vilken julsex.

  9. Heti kun sivuutetaan se syy miksi evankeliumit on kirjoitettu, niin koko raamattua voidaan käyttää ihan mihin tarkoitukseen tahansa. Sieltä löytyy perustelut kaikkeen.

    Evankeliumi tulisi olla se lähtökohta ja arviontiperusta, jota vasten kaikkea muuta tekstiä tulisi tulkita. Muutoin menee aika sekavaksi. Lopulta ei jää mitään kiinnekohtaa, jonka avulla voidaan perustellusti raamattuun viitata. Vaikka näin tehdään, niin heti voidaan löytää toinen yhtä pätevä vastakkainen kohta.

    Yleensä kirkkopoliittiset kysymykset voidaan ratkaista helposti, sillä perusteella, että vahvistaako, vai kumoaako päätös evankeliumia. Jollei evankeliumi saa olla määräävänä tekijänä, niin keskustelu päättyy ratkaisemattomaan. Mitään yhteistä ratkaisua ei voida saada aikaan.

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.