Opetusmenetelmistä

 

 

 

b2ap3_thumbnail_min-uskonnonopettaja.jpg 

 

Paljon kommentoidussa uutisessa keskisuomalainen biologian opettaja on jättänyt lukiolaisille biologian 1.kurssiin kuuluvan evoluutio-opin itsenäisen opiskelun varaan oman kreationistisen vakaumuksensa vuoksi. Itse asiassa koko juttu ei kerro juurikaan siitä, miten opettaja itse asiaan siellä tuntitilanteessa suhtautuu. 

 

 

Pahimmassa skenaariossa hän tuomitsee koko evoluution harhaopiksi ja mitätöi asian jollain tylyllä ”lukekaa kirjasta itse jos tuollainen harhaoppi kiinnostaa” – kommentilla. Parhaassa tapauksessa hän on läsnä itsenäisessä opiskelussa ohjaten, tukien ja keskusteluun kannustaen. Ei luulisi olevan vaikeaa akateemisen luonnontieteellisen koulutuksen saaneelle opettajalle perehtyä sen verran evoluutioon, että osaa mahdollisiin kysymyksiin vastata neutraalisti toimimatta omaa vakaumustaan vastaan: ”Evoluutioteorian mukaan asia menee näin… ”.

Näin ainakin meitä 1990-luvun alussa Joensuun OKL:ssa opetettiin uskonnontunnilla vastaamaan. Ei niin, että ”Jeesus on Jumalan poika” tai ”Ei se Jeesus mikään Jumalan poika ollut” vaan ”Kristinoppi/kristillinen kirkko opettaa, että Jeesus on Jumalan poika”.

Kaikki tiede ja tieteellinen ajatteluhan on jo olemukseltaan syvästi ja perustavasti immanenttia. Ei systemaattisen teologian tutkimuskaan pääse Jumalan olemusta tai sakramenttien vaikuttavuutta tutkimaan: ”Tilastojen mukaan n.67 % ehtoollista nauttineista pääsee taivaaseen”, vaan tiede tutkii ajattelua näiden kysymysten äärellä. Sitä, mitä ihmiset ovat ajatelleet, miten he ovat näihin johtopäätöksiin tulleet ja millaisessa muodossa ne näyttäytyvät nyt.

Tuon uutisen keskusteluketjussa viitattiin tutkimustulokseen, jonka mukaan 27% suomalaisista uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan. Hmm. Ennen kuin tuon relevanssia voisi arvioida, haluaisin ainakin minä tietää ne ehdot ja sisällöt, joita ”kristinuskon mukainen Jumala” pitää sisällään. Pitääkö se esim. sisällään oletuksen uskoa maailman syntyneen 6*24 tunnin ajanjaksona? Millainen pitää uskoa Jeesuksen syntyperän, elämänvaiheiden ja merkityksen olevan kelvatakseen tuon tutkimuksen edellyttämään ”kristinuskon mukaiseen” Jumala-uskoon?

Tällaista kriittistä ja keskustelua herättävää asennetta on tarkoitus opettaa koulussa. Ei siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, jos opettaja käyttää itsenäistä (mutta tuettua) opiskelumenetelmää vaikeidenkin aiheiden kohdalla.  

Meillä oli muuten eksegetiikan syventävissä opinnoissa professorilla sama opetusmenetelmä: jätti meidät pohtimaan 1.Kor:n naiskohtia pienryhmissä. Parikseni sattui täältäkin tuttu Ryösön Manu. En Manun mielipidettä tiedä, mutta ainakin minä nautin noista keskusteluista. Kaipaan sellaista.

 b2ap3_thumbnail_creationism.gif

 

 

  1. Elias, sanoit, että ilmeisesti uskossasi on jotain oikeaa, koska sinua yritetään käännyttää. Miten pääset tähän logiikkaan?

    Tanni

    Minä uskon ainoalla oikealla tavalla; sellaisella, jossa olen rehellinen itselleni. Ilmeisesti siinä on jotain oikeaa, koska kohtaan käännytysyrityksiä sekä ateistien että uskovaisten taholta.

  2. Juurihan tuota yritin selittää: oikeaa sisältöä siinä näen siksi, että se saa kritiikkiä molemmilta laidoilta. Jos sekä uskovaiset että ateistit löytävät siitä jotain kritisoitavaa, on se ainakin autenttista eikä mistään ryhmästä omaksuttua sisällötöntä mantraa. Tämä on vähän niinkuin hallituspuolueiden kannanotto; jokainen löytää siitä jotain kritisoitavaa. Silti se voi olla (huom.voi) paras mahdollinen kompromissi.

  3. Vieläkin hieman ihmetyttää, että uskon ”oikeus” tulisi siitä, että joku kritisoi sitä. Mihin muuten viittaat tuolla sisällöttömällä mantralla? Sinun uskosi on siis autenttista ja jotkin ryhmät ovat sisällötöntä mantraa. Tuo ei ainakaan kuulosta kovin nöyrältä tavalta suhtautua uskoon. Kysyn tarkentavia kysymyksiä siksi, että juttusi jää muuten kovin etäiseksi enkä oikein ymmärrä mihin noilla kuvauksilla viittaat.

    Jos vertaat uskoasi poliittiseen kompromissiin niin eikö se ole aika outo tapa muodostaa uskonsa iänkaikkiseen?

  4. Uskoni on siksi autenttista, että se ei ole toiselta ulkoaopittua, vaan oman pohdinnan ja opiskelun kautta saavutettua. Joku toinen saattaa saada autuuden opettelemalla ulkoa. Mikäs minä olen siinä välissä sanomaan, että se on väärin? Enkä näin ole sanonutkaan, olen vain puhunut omasta uskostani. Eikä siitä kukaan muu ole asiantuntija puhumaan kuin minä. Puhukoot toiset omistaan.

    Ikuisuusaspektista totean, että siellä puolella kaikki on valmiina. Jeesus on jo sen tehnyt. Minun uskoni fiilaukset ovat pieniä ja maanpäällisiä asioita sen rinnalla. Se on sisällöiltään muodostunut eri elementeistä eikä esim. vain vanhoillislestadiolaisten tai Hare Krishna- liikkeen opetuksesta, ja tätä koetin havainnollistaa vertaamalla sitä poliittiseen kompromissipäätökseen. Älä sekoita metaforaa tosiasiaväitteeseen.

  5. Kaikissa keskusteluissa ja muutenkin elämässä voisi olla apua siitä, jos ymmärrettäisiin yksi erimielisyyden tärkeimmistä tekijöistä, joka ei ole oman käsityksen liittymisarvoisuus tai toisen käsityksen torjuttavuus. Tälle väistämättömälle erimielisyyden tekijälle, joka johtuu eri ihmisten aivojen erilaisesta rakenteesta, olen antanut nimen erimielisyysperiaate

    http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

    Saattaa olla toinenkin mielestä riippuva mutta käsitysten liittymisarvosta riippumaton tekijä. Jos niomittäin ajatukset (ja muut mielen tilat kuten kvaliat) ovat kvanttifysikaalisia, ne eivät ole pistemäisiä, vaan levinneitä. Tällöin periaatteessa samaan elämykseen perustuva ajatus voi ilmetä lukuisilla eri tavoilla. Joskus on tullut mieleen, että esim. vanhat oppiriidat voisivat juontaa juurensa tähän (vielä tietenkin hypoteettiseen) ilmiöön.

    Mitä sitten tulee maailman mystisyyksiin, niitä on ainakin kaksi. Ensimmäinen on olemassaolon mysteeri. Wittgenstein toteaa Tractatuksessa: ”Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on”. Toinen melko mystinen asia on tietoisuuden olemus, josta on jo väännetty melkoisesti juttua. Koska ei ole vieläkään pystytty selittämään, miten aivotoiminnot voivat olla samalla elämyksellisiä tietoisuuden tiloja, väittely varmaan jatkuu

    http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-4350.html

    Kaikkea täytyisi aina ajatella erimielisyysperiaatteen valossa, mutta kiivaassa mielipiteiden vaihdossa se tahtoo unohtua.

  6. Nuo kommentisi ovat niin arvolatautuneita kun sanot, että jokin sisällötöntä mantraa ja jokin toinen autenttista. En vain nyt oiken hoksaa, että mikä usko on mielestäsi sisällötöntä mantraa?

    Tunnistan kyllä metaforan, enkä ottanut sitä tosiasiaksi. Ihmettelen vain, että uskoonsa voi poimia paljon elementtejä eri uskoista, joita väitettään ainoiksi oikeiksi totuuksiksi. Olen ymmärtänyt, että uskojen ei yleisesti ajatella toimivan niin, että vähän sieltä tai täältä voi uskoa. Mutta eipä täälläkään palstoilla toisaalta näy olevan yksimielisyyttä oikein mistään uskon elementeistä?

    Jos saa kysyä niin uskotko, että ihmiset, jotka eivät tahtomattaan tai tahallaan pääse osaksi sinun tyylisestä uskosta, joutuvat kadotukseen?

  7. Totta kai kommenttini on arvolatautunut, koska esitän sen oman elämäni kenties tärkeimmästä perusarvosta: suhteesta Jumalaan, olemassaoloon ja elämän mielekkyyteen. Enkä sano tätä siinä mielessä, että oma maailmankatsomukseni olisi tässä suhteessa ainutkertainen (vaikka sisällöltään onkin, kuten jokaisella), vaan siinä mielessä, että näin on jokaisen ihmisen maailmankatsomuksen laita. Eroja on siinä, myöntävätkö ihmiset tätä edes itselleen.

    Sisällötöntä mantraa on tilanne esim.silloin, jos pinttynyt ateisti opettelee ulkoa apostolisen uskontunnustuksen (ei ole vaikea nakki) ja lukea posottaa sitä ajatellen esim. tekevänsä vaikutuksen tai saavansa helpon eläkeviran.

    Kysymykseen siitä, kuka pelastuu ja miten, uskon etteivät Jumalan valtakunnan rajat ole minkään kirkkokunnan tai ihmisten tekemän hengellisen luokittelun paalutettavissa.

  8. Eli, uskot, että kaikki pelastuvat? No sittenhän tässä ei ole mitään hätää meikälläkään.

    Ja sisällötöntä mantraa on siis se kun joku ihminen ulospäin teeskentelee uskovansa toistamalla uskonlauseita, jotta saa työpaikan? Sitähän se kyllä on mutta en ajatellut ihan noin kaukaa haettavan esimerkkiä, sillä tuohan on muille valehtelua, eikä niinkään kerro henkilön uskosta. Luuletko, että tuon kovin yleistä uskovien piirissä vai miksi tällainen esimerkki?

    Kirjoitat niin monitulkintaisia lauseita, että pitää aina hakea sitä varsinaista argumenttia pitkään.

  9. En tiedä, pelastuvatko kaikki. Ja koska itse en ole valitsemassa, vaan toivomassa listalle pääsyä, pidättäydyn kommentoimasta sitä sen enempää.

    Toinen esimerkki tuosta sisällöttömästä mantrasta on sen kuuluminen tiettyyn uskonelämän kehitysvaiheeseen. Tietyssä vaiheessa ihminen katsoo jonkin uskonnollisen fraasin tai oppisisällön tulleen sisäistetyksi, kunhan hokee tai toistaa sitä. Nämä ”oletko tehnyt parannusta?”, ”oletko uudestisyntynyt” – kyselijät ovat tästä esimerkkinä varsinkin silloin, jos mikään vastaus ei ole heille oikea.

    Kirjoitan monimutkaisia varmaan siksi, etteivät nämä asiatkaan ole helppoja.

Tanni Elias
Tanni Eliashttp://www.hopealampi.fi
Tampereelta Pohjois-Karjalan kautta Inariin päätynyt erityisluokanopettaja, seikkailupedagogi, teologi ja kokki, joka rakastaa kieltä, kielioppia ja on muutenkin rasittava tyyppi.