Edellisessä blogissani katkaisin yhden keskustelun haaran. Tämä ei miellyttänyt kaikkia. Kun kaunis puhe ei mennyt perille ryhdyin poistamaan kommentteja. Lopulta viesti meni perille. Siinä vaiheessa toki minulle todettiin ivallisesti, että argumenttini ovat loppuneet kesken.
Keskustelussa tuli esille kaltevan pinnan argumentti. Tai pikemminkin yksi sen muunnelma. Kaltevan pinnan argumentti on lyhykäisyydessään seuraava: jos sallitaan A, niin ennemmin tai myöhemmin tullaan hyväksymään myös B. Keskustelun muunnelma oli muotoa: jos hyväksytään A, pitäisi samalla logiikalla hyväksyä myös B. A:n ja B:n välillä ei kuitenkaan ole tällaista kytkentää.
Kaltevan pinnan argumentti edellyttää usein hyvin moniulotteisen argumentaation hyvin pitkälle menevää yksinkertaistamista. Joskus voi näyttää siltä, että keskustelukumppanin argumentaatio on tällainen yksiulotteinen. Vaikka keskustelukumppani esittäisikin argumenttinsa suppeasti, siitä ei seuraa että tämä olisi koko totuus. Otan yksinkertaisen esimerkin: jos sanon, että autoa saa ajaa, jos on ajokortti, niin en tietenkään tarkoita sanoa, että ajokortillinen saa ajaa humalassa jne. Järkevä keskustelu edellyttää järkevän mittaista asian esittämistä ja se tarkoittaa monien asiaan liittyvien ulottuvuuksien jättämistä lausumatta. Lausumattomia edellytyksiä voi kysyä, jos ihan oikeasti on tarvis.
Toiseksi kaltevan pinnan argumentti kumoaa itse itsensä. Argumentti väittää nimittäin yhtä aikaa, että A ja B ovat samanlaisia asioita (koska jos A hyväksytään, pitää hyväksyä B) ja että A ja B eivät ole samanlaisia asioita (koska A on tai näyttää hyväksyttävältä, mutta B ei).
Keskustelun hyydyttäminen olkinukeilla, kaltevan pinnan argumenteilla ja keskustelukumppanin tahallisilla väärinnymmärryksillä on propagandan keino. Sitä saa yrittää käyttää. Mutta sitten ei pidä hämmästyä, jos myös toinen osapuoli ottaa käyttöön omat keinonsa.
P.S. Tämän blogin alla saa inttää kaltevasta pinnasta… mutta vastauksia ei saa tivata.
Kaltevan pinnan argumentti on joko oikea tai väärä sisältönsä, ei loogisen muotonsa takia. Esimerkiksi piispa Clemens von Gahlen vastusti natsien T4-eutanasiaohjelmaa, jossa kehitysvammaisten murhaamista perusteltiin säästösyillä. Von Gahlen sanoi, että samoin perustein voidaan alkaa kaasuttaa sitten sotainvalidejakin. Tämä oli natsien ajatuksen vetämistä johdonmukaiseen loppuun. Muodollisesti tämä on kaltevan pinnan argumentti, mutta loogisesti reduktio ad absurdum.
Von Gahlenin kommentin käyttö eutanasian vastaisena argumenttina yleensä olisi sen sijaan virheellinen kaltevan pinnan argumentti.
Tätäkin puheenvuoroa voi tietysti pitää natsikortin heilauttamisena tms. mutta sen asiallisuutta tai asiattomuutta ei viimekädessä voi ratkaista vain formaalisilla kriteereillä, vaan siinä eistettyjen väitteiden mielekkyydellä sinänsä.
En ole perehtynyt keskusteluketjuun, johon tämä postaus liittyy. Huomautan kuitenkin Heikille, että argumentissa
”jos hyväksytään A, pitäisi samalla logiikalla hyväksyä myös B”,
ei ole sinällään kysymys kaltevan pinnan argumentista.
Jos esimerkiksi henkilö A väittää, että ”asia X on hyväksyttävä, koska jokainen on hyväksyttävä juuri sellaisena kuin hän on”, on tällöin täysin relevanttia kysyä: ”Pitääkö sitten väkivaltaisetkin ihmiset hyväksyä juuri sellaisina kuin he ovat?”
Mikäli A ei ole valmis hyväksymään väkivaltaisia sellaisina kuin he ovat, tulee toteennäytetyksi, ettei A itsekään pidä periaatetta ”jokainen on hyväksyttävä juuri sellaisena kuin hän on” sopivana yleispäteväksi eettiseksi ohjeeksi. Tällöin A:n argumentti kaatuu.
Mikäli hän haluaa jatkaa asian X puolustamista, hänen täytyy joko tarkentaa yllä olevaa argumenttiaan tai etsiä uusia.
Moraalin lähtökohta on siinä, että pyritään toimimaan kestävien, yleispätevien periaatteiden mukaisesti. Kuten Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi kehottaa: ”Toimi aina niin, että voit toivoa toimintaasi ohjaavan periaatteen tulevan yleiseksi laiksi.”
Huomautus ”jos hyväksytään A, pitäisi samalla logiikalla hyväksyä myös B”, on täysin hyväksyttävä ja relevantti keino testata, onko toimija itsekään valmis seisomaan omaa toimintaansa ja mielipiteitään ohjaavien periaatteiden takana. Jos emme tällaista salli, avaamme tien mielivallalle.
Polygamialla pelottelemisesta tulee mieleen se Keskustan kansanedustaja, joka aikoinaan vastusti rekisteröityä parisuhdetta sen takia, että se voisi johtaa esimerkiksi sian ja ihmisen välisen avioliiton pitämiseen normaalina.
Tästä puheenvuorosta on kohta 20 vuotta aikaa. Mahtaako kukaan muistaa tämän naisen nimeä? Vai olisiko armollisempaa jättää hänet unholaan? Eduskunnassa ei mielestäni koskaan ole käytetty törkeämpää puheenvuoroa kuin tämä.
Hänen uhkakuvansa ei kuitenkaan näytä toteutuneen.
Joona Korteniemi :”Jos esimerkiksi henkilö A väittää, että ”asia X on hyväksyttävä, koska jokainen on hyväksyttävä juuri sellaisena kuin hän on”, on tällöin täysin relevanttia kysyä: ”Pitääkö sitten väkivaltaisetkin ihmiset hyväksyä juuri sellaisina kuin he ovat?”
80-luvulla yhden yön ladattua ja välillä otsaanikin suunnattua pistoolin piippua tuijottaneena ja kuin ”Ruuneperi” elämästä, sen tärkeydestä ja ihanuudesta myös pistoolin pitelijää kohtaan puhuneena, kun hän halusi tappaa koko läsnäolleen nukkuvan seurueen tai sitten minut tai itsensä, olen sitä mieltä, että kyllä, meidän on hyväksyttävä heidätkin sellaisina kuin he alkuperäisesti ovat, Jumalan kuvina, jonka kuvan fyysisesti periytyvä perisynti on rikkonut.
Tunsin suurta huojennusta tuon keskustelun jälkeen, kun hän aamuviideltä luovutti aseensa. On pakko myöntää, että polvet alkoivat vapista vasta muutama tunti tuon keskustelun jälkeen.
Tuula Hölttä, kauniisti kirjoitettu. Olen varmaan aika pitkälle samaa mieltä.
Ei kannata kuitenkaan liikaa takertua tuohon käyttämääni esimerkkiin. Varsinainen tarkoitukseni ei nimittäin ollut kirjoittaa väkivaltaisia ihmisiä vastaan. Halusin vain sen avulla havainnollistaa sitä periaatteellista juttua, että argumentti ”jos hyväksytään A, pitäisi samalla logiikalla hyväksyä myös B”, voi olla täysin käyttökelpoinen ja oikeutettu.
Edelleen kun luen tätä keskustelua, erityisesti Sarin ja Anan kommentteja, tämä näyttää minusta siltä, että homoliittojen vastustajat eivät osaa argumentoida homoliittojen vastaisuuttaan ja siksi he ottavat moniavioisuuden olkinukeksi ja rupeavat jankuttamaan siitä, vaikka sillä ei olekaan aiheen kanssa mitään tekemistä.
Vielä huvittavampi on Sarin ajatus siitä, että homoliittojen kannattajilla olisi jokin velvollisuus osoittaa, että heidän argumenttinsa eivät olisi valideja myös moniavioisuuteen ja että sellaiset homoliittoja puolustavat argumentit, joita voisi soveltaa myös johonkin toiseen asiaan olisivat jotenkin vääriä.
Ikäänkuin en saisi puolustaa oikeutta hankkia ajokortti ihmisen tarpeella päästä paikasta toiseen, sillä samaa argumenttia voisi käyttää myös siihen, että rattijuopollakin on tarve päästä paikasta toiseen ja hän voisi tappaa jonkun ajaessaan autoa (olkinukke). On älyllistä epärehellisyyttä olla näkemättä sitä, että liikkumisen tarpeesta huolimatta valtiolla on mahdollisuus kieltää rattijuopoilta auton kuljettaminen ja tästä huolimatta alkuperäinen argumentti liikkumisen tarpeesta on silti toimiva.
Edelleen toistan, että pääsyy liukkaalla pinnalla luisteluun tai olkinukkien käyttämiseen on se, että ei osaa perustella omaa mielipidettään vaan kokee helpommaksi sortua propagandistisiin argumentointivirheisiin. Kun kyvyt loppuvat, koheltaminen alkaa.
Risto K.
Minulle on sinällään sama kutsutko argumentointiani kaltevaksi pinnaksi vai et, (itse asiassa jos on perehtynyt historiaan, koko ihmiskunnan historia on yhtä toteutunutta kaltevaa pintaa ja porttiteoriaa) mutta minulle ei ole sama jos minut leimataan absoluuttisen suvaitsemattomaksi änkyräksi näkemysteni vuoksi, kuten homoliittojen puolustajien taholta on tehty.
Ja kyllä, minusta samalla logiikalla homoliittojen puolustajat ovat suvaitsemattomia, jos he ovat muiden oikeuksia hakevien vähemmistöryhmien, kuten polyamoristien, näkökulmasta suvaitsemattomia.
Vai onko jokin suvaitsemattomuuden absoluuttinen mittari, joka on homoliittojen hyväksyminen? Siltä se joskus ainakin tuntuu… Jos kannatat homoliittoja, olet suvaitsevainen, jos et, olet suvaitsematon. Ja mistään muusta ei tarvitse edes puhua.
Minä olen niin suvaitsevainen, että mielestäni jokaisella on oikeus ymmärtää sellainen asia kuin avioliitto niinkuin sen ymmärtää, mutta se pitää sitten kestää, että sitten on jonkun toisen silmissä suvaitsematon.
Homoliittojen kannattajat, jotka eivät kannata polyliittoja, joutuvat polyamoristien taholta kestämään saman kuin perinteisen avioliiton kannattajat, joita homot pitävät suvaitsemattomina. Ehkä se auttaa ymmärtämään meitä vähän paremmin.
Muuten minä olen oikeastaan saanut aika lailla tarpeeksi koko suvaitsevaisuusväittelyistä. Kukaan ei voi olla kaikessa suvaitsevainen ja miellyttää kaikkia.
Öh köh, tämä nyt ei ollut lainkaan toimiva analogia Mitäpä jos rinnastuksia käytettäessä pitäydyttäisiin niissä ihmissuhteissa. Uskonnon luonteeseen kun kuuluu, että sen kannattaja pitää sitä ainoana oikeana.
Näin. Eli jos oleellisin asia avioliitossa on aikuisuus, rakkaus, uskollisuus, vapaaehtoisuus, tasaveroisuus, niin se toteutuu monisuhteessa, joka perustuu vapaaehtoisuuteen. Näin ollen ei ole johdonmukaista kieltää sitä ellei esitetä painavia perusteluja sen kieltämiselle.
Eikä tämä ole pelkkää jossitteluspekulaatiota, vaan todistettavasti on olemassa ihmisiä, jotka haluavat avioliitto-statuksen monisuhteelleen.
Tässä vaiheessa perusteluvelvollisuus siirtyy sille, joka em. mainittujen asioiden perusteella pitää homosuhdetta yhtä hyvänä ja aitona avioliittona kuin heterosuhde. On pakko perustella miksi avioliiton osapuolten lukumäärä on pidettävä siinä perinteisessä kahdessa.
(Joona Korteniemi)
Tähän pohdintaan johdatteli joidenkin konservatiiveina itseään pitävien argumentti. He perustelevat homoliittojen kannattajien ”suvaitsemattomuutta” näin: jos homojen avioliitot hyväksytään, siitä seuraa että hyväksyjien pitäisi vaatia kaikkia mahdollisia ihmisten ja ihmisjoukkojen välisiä liittoja hyväksyttäväksi avioliittokelpoisiksi.
Tällaista pakkoahan ei todellisuudessa ole; vaikka esim. minä kannatan sukupuolineutraalia avioliittolakia, minulla ei ole (tällä hetkellä) kantaa moniavioisten avioliittojen suhteen. Jos asiasta joskus tarvitsee muodostaa kanta, teen sen.
Argumentin ilmeinen tavoite on mustamaalata homoliittojen kannattajia, ei suinkaan puolustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Itse asiassa tuon voi sanoa myös yksinkertaisemmin: Kristityt ovat tekopyhiä (tai väärässä). He uskovat, että heidän uskonsa on ainoa tie pelastukseen. Muissakin uskonnoissa uskotaan samoin. Siispä loogisesti ajatelllen (uskoen) kaikkien uskontojen harjoittajat pelastuvat.
Mutta kiitos korjauksesta. On aina mukavaa pohtia uskonnollisuuden logiikkaa