Jumalan Rakkaus runo

Hyvä ehdotus! Viime vaaleissa väki ei eräissä paikkakunnissa tiennyt että kirkkoväki olikin kokoomus.

Näin sitä ihminen haksahtaa! Minä olen luullut, että seurakuntavaaleissa äänestetään ja laitetaan ehdokkaiksi tunnettuja kristittyjä tunnettujen poliitikkojen sijasta. Olin väärässä ja seurauksetkin nyt ymmärrän. Poliitikko tuntee kai Suomen Lain Raamattua tarkemmin. Lain rikkomisesta seuraa sanktio tässä ajassa.

Samaa mieltä. On paljon ihmisiä, jotka eivät halua äänestää poliittista puoluetta kirkollisvaaleissa, mutta äänestävät tiedostamattaan. SDP ja Keskusta ovat tässä yleensä avoimia, mutta Kokoomukselta on nähty kaikenlaisia ”kirkkoväki” tai ”kotiseurakunnan väki” viritelmiä. Mielestäni tuo on alhaista äänestäjien harhautusta. Jos lähtee puolueen listalle, pitää siitä olla ylpeä.

Useimmissa puolueissa löytyy uskonnollisia käsityksiä laidasta laitaan, myös kirkossa kipeistä kysymyksistä. Siksi paljon tärkeämpää kuin ehdokkaan poliittinen kanta on se, mitä hän ajattelee raamatun ja tunnustuksen merkityksestä ja se, pyrkiikö hän hajottamaan kirkkoa vai rakentamaan sellaista kirkkoa, jossa monenlaisilla kristityillä on kotipaikkaoikeus.

Edustakoot ehdokaslistat sitten tiettyä herätysliikettä, puoluetta tai muulla perusteella muodostunutta yhteistä näkemystä on välttämätöntä, että listojen nimistä, tunnuksista ja ohjelmajulistuksista tulee niin selviä, että valitsijat tietävät minkälaisia ehdokkaita listalla on.

Erityisesti suuremmilla paikkakunnilla on turha odottaa, että äänioikeutetut tuntisivat ehdokkaat ennestään ja miten sitten valitset ketä äänestää, jos kaikki tunnukset ovat yhtä mitäänsanomattomia.

Ja sitten vielä ihmetellään alhaista äänestysaktiviteettia, eihän valinnalle edes anneta edellytyksiä – vai onko tarkoituskin pitää valinta pienen sisäpiirin juttuna, jota yhteisen kansan ei sovi häiritä.

Ruotsissa kirkollisvaalit ovat selkeästi puoluepoliittiset. Puolueet saavat muistaakseni noin 80 % paikoista. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina ja kaikkialla. Joskus 1930-luvulla Pajalan kirkkoneuvostossa sai paikkoja kolme listaa: seurakuntaväki, kommunistit ja kansalllissosialistit. Kuvitelkaas, seurakuntaväen lista sai enemmistön!

Erittäin kannatettavaa ja suositeltavaa sekä huomaavaista äänestäjiä kohtaan, että kaikki vaaleissa ehdokkaita asettavat valitsijayhdistykset selvästi ilmoittaisivat yhdistyksen ja listan nimeä myöten, mitä edustavat ja mitä ajavat. Ympäripyöreiden nimitysten ja sammutetuin lyhdyin esiintymisen aika on ohi.
Tätä yritimme Kevään kirkossa ajaa viime kirkolliskokousedustajien vaalissa ja se tapa sai kannatusta monissa muissa valitsijayhdistyksissä ympäri maata. Tällä tiellä on hyvä jatkaa seurakuntavaaleissa. Kevään kirkolla oli selkeä ohjelma, jonka puolesta kaikki listan ehdokkaat olivat – ja ovat.
Onnittelut Keskustalle hyvästä ehdotuksesta. Monissa seurakunnissa puolueet ovatkin esiintyneet omilla nimillään, mutta varsinkin muilla listoilla on parannettavaa.

En ole koskaan ollut innostunut puoluepolitiikan vaikutuksesta seurakuntavaaleissa tai seurakuntaelämässä. Miksi ei voitaisi äänestää yhdeltä listalta henkilöitä, joiden halutaan tulevan valituksi?! Ei puolueohjelmilla ole seurakuntaelämässä mitään annettavaa. Hyviä luottamushenkilöitä on löytynyt kaikkien valitsijayhdistysten listoilta valittujen ehdokkaiden joukosta. Paljon tärkeämpää olisi uudistaa kirkon vaalijärjestystä siten, että seurakuntavaalien toimittaminen yksinkertaistuisi!
Ilmoitus äänioikeudesta postitse kotiin, mukana äänestyslippu, allekirjoitettava lähete ja kirjekuori, johon ääni suljetaan sekä palautuskuori. Olisi yksinkertaista ja äänestysprosentti nousisi ilman teennäisiä äänestysaktiivisuutta nostamaan pyrkiviä vaalisloganeja. Eli tavallaan kotiäänestys kaikille äänioikeutetuille ilman vaaliviranomaisen läsnäoloa.

Mielenkiintoinen avaus Laaniselta. Olen vähän epäileväinen. On vähän kokemusta kirkon eritasoisissa luottamushenkilöelimissä toimimisesta ja sen perusteella on hyvä, että päätöksiä ei tehdä puoluepoliittisin perustein. Toisaalta monessa kaupungissa maalaaisliittolaisuus ei ole erityisessä nosteessa ja niissä paikoissa keskitien kulkijalla on parhaat mahdollisuudet menestyä yhdessä ei poliittisten hurmosryhmien kanssa ja yhdessä töitä tehden.
Miielenkiintoista tässä on myös se, että Suomen Keskustaa ei näkynyt puolueena mm. Kuopion kirkkopäivillä (muita oli) ja kun keskustan johtoa yrittää lähestyä asiallisilla kirkkopoliittisilla kysymyksillä, niin keskustelukumppania ei löydy. Yrirystä on ollut.
Epäpoliittisus, joskus ehkä vähän näinnäinenkin, on kuitenkin vaalimisen arvoinen arvo kirkon asioista päätettäessä, sillä arvelen jokatapauksessa KD;n jälkeen suurimman listan syntyvän ”sitoutumattomista”. Ainakin kaupunkipaikoissa.

”Pienissä seurakunnissa tilanne voi tietysti olla toinen.”
Minkä palveluksen nykyinen suuruudenihannointi, keskittäminen ja pienten seurakuntien liittäminen tekeekään seurakuntademokratialle ja läheisyysperiaatteelle. Saa sitä sitten keksiä vaaliteemoja ja sloganeja kun seurakuntalaiset eivät tunne tai tiedä edes kirkkoherraansa, luottamushenkilöistä puhumattakaan.