Elämän Puu

Nämä kai sitten ovat kolme suurinta ja vanhinta kirkkokuntaa?

Suurin osa kirkkokunnista jatkaa vuosituhantista naisten syrjintää. Puhumattakaan islamin uskosta, jossa naisilla on vielä huonompi asema.

Varmasti voisi ajatella ja näin tehdäkin. Kyseessä olisi kuitenkin järjestely jolla toivottaisiin tai haluttaisiin vältettää naispappeutta.

Samanarvoinen pyyntö ja toivomus olisi kun seurakuntalaiset toivoisivat naispappien toimittamaa Messua. Naispapeille tuskin olisi ylivoimaista nähdä miestä lekstien lukijana tahi osallisena yhteisen esirukouksen sanoittamiseen.

Voisiko näin isommissa paikoissa olla perinteinen Messu toimittajineen asiaan suostuville klo 10.00 , sitten klo.13.00 vanhasta mallista tykkääville, ja sitten klo.15.00 niile, jotka sydämessään toivovat naispappia tai useampaa sielustaan huolehtimaan ja asiansa välittäjäksi. Tämähän olisi hyvä järjestely ja näin kenenkään omantunnonarka sielu ei tulisi loukatuksi.

Toki senkin saa huomioida että Messun muoto on järjestettävissä kunhan synnintunnustus, ehtoollisvuorolaulun kehotus ylentää sydämensä, ja oikea puhe hengellisessä tiennäytössä ja opetuksessa pitävät paikkansa.

Toki sitten opetuksen kautta olisi mahdollista lyhentää edellisiä niin että kumarrus ehtoollismaljaan olisi merkki ja ajatus Ihmisen halusta ja ymmärryksestä katua, tunnustaa, ja tehdä parannusta. Näin ehtoollisen asiaa jatkuvaan pöytään ja seurakuntajäsenyyden harrastamista ei tarvitsisi sitoa tuntitolkulla kestävään toimittamiseen vaikkakin asiaa vilpittömästi halutaan ylläpitää.

Virsilaulu on merkityksellinen asia. Ehtoollinen kuitenkin pääsääntöisesti tulisi viettää ilman musiikkia, hiljaisuuden ylläpitämänä. Ehtoollisen jaon päätteeksi sopii laulettavaksi säkeistöt kiitosaiheisesta virrestä.

Haha, hyvä käytännön ehdotus. Vähän monimutkainen, mutta loppuisi tuo vatulointi.

Sahama: ” jotka valitsisivat nimenomaan pappisnaisen toimittamat messut.”

Minkä ihmeen ”pappisnaisen”??? Eihän semmoisia otuksia ole edes olemassa enempää kuin ”pappismiehiäkään”. On vain pappeja. Ainakin pappisliiton hallituksen mukaan, joka viittaa aiemmin tänä vuonna julkaisemaansa kannanottoon, jonka mukaan kirkossa on vain yksi, sukupuolesta riippumaton pappisvirka.

Kimmolle: Sanavalintani oli harkittu koska halusin välttää sanoja naispappi ja miespappi, juuri siksi että on vain yhdenlaista pappeutta, nimittäin pappisvihkimyksen kautta saatua. Mutta papit kuitenkin , koska kuuluvat ihmiskuntaan, ovat yleensä joko miehiä tai naisia, ja tällä jaottelulla valitettavasti on merkitystä joukolle hartaita kristittyjä. He ovat pieni vähemmistö seurakuntalaisista, mutta kuitenkin aktiivisimpia kirkossa kävijöitä ajatellen sen suuruinen joukko, joka pitäisi ottaa huomioon. Tätä todistaa se, että lähetyshiippakunnan skismaattiseen toimintaan osallistuu niin paljon ihmisiä, että toimintaa voidaan ylläpitää ainakin suurimmissa kaupungeissa. Ja suurin osa näissä ”nurkkamessuissa” käyvistä on ainakin toistaiseksi ev.lut. kirkon jäseniä.

”Toki sitten opetuksen kautta olisi mahdollista lyhentää edellisiä niin että kumarrus ehtoollismaljaan olisi merkki ja ajatus Ihmisen halusta ja ymmärryksestä katua, tunnustaa, ja tehdä parannusta. Näin ehtoollisen asiaa jatkuvaan pöytään ja seurakuntajäsenyyden harrastamista ei tarvitsisi sitoa tuntitolkulla kestävään toimittamiseen vaikkakin asiaa vilpittömästi halutaan ylläpitää.” Muuten oikein mutta olisi pitänyt olla kastemaljaan tai kastevesiastiaan eikä ehtoollismaljaan.

Näin Joulukiireidenkin alla kirkoissa voisivat tunnin alkuillasta ovet olla auki, ja näin seurakuntalaiset voisivat käydä Herran Ehtoollisella jättämällä vain takit penkeille mahdollisten kantamusten kanssa. Varmasti joku ystävällinen pappi aina löytyisi hetkeksi asiaa palvelemaan. Toki opetusta asiaan tarvittaisiin mutta Luther korosti ehtoollisen monipuolista käyttöä, ja opetuksessa tulisi sitten korostaa katumuksen ja syyllisyyden asiaa kun Lutherin rippi päästää sitten oikeasta uskosta syntyneen synnintunnon mikä samalla on Lutherin katumuksen sisältö.

Yrjö, Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta on luterilainen kirkko Suomessa. Jos Lähetyshiippakunnan seurakunnan messut ovat nurkkamessuja, niin mitä sitten on teidän naispappien toimittamat messut? Miksi evl-kirkon seurakunnissa suurin osa jäsenistä on jättäytynyt pois kirkon toiminnasta?

Juha Heinilä

Koska alttari ja saarnatuolin yhteyttä ei ole, eikä ns. ehtoollisvieraanvaraisuus koske kaikkia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, ei LHPK ole luonteeltaan sisarkirkko, vaan joko skismaattinen tai hereettinen yhteisö.
Yrjön ilmaisu skismaattinen kuvaa tilannetta paremmin.

Jukka, kyse oli termistä nurkkamessu. Mitä Yrjö sillä tarkoittaa, kun puhuu meidän messusta?

Jukka, homoliitot on evl-kirkossa hyväksytty, vaikka virallista päätöstä ei ole. Sukupuolineutraalit piispat eivät ole puuttuneet riittävän tehokkaasti Jumalan sanan vastaiseen toimintaan ja homoliittoon vihkimiset jatkuvat. Koska silmäsi avautuvat?

Juha: Ketkäs ovat nämä ’sukupuolineutraalit piispat’? En ole tiennytkään, että joiltakin Suomen ev.lut. kirkon piispoilta olisi n.s. nyytit poistettu.

Seija, olen jostain lukenut ettei evl-kirkossa ole mies- tai naispappeja. Ilmeisesti sama koskee piispoja, joten siitä spn.

Suomen kirkossa ei ole ’naispappeja’ erotuksena ’varsinaisista papeista’, mutta pappisnaiset ovat edelleen naisia ja pappismiehet miehiä.

Juhalle: Jos lähetyshiippakunta rekisteröityisi Suomen lainsäädännön mukaiseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi sen messuista tulisi kiistattoman päteviä. Voitaisinko silti sallia kaksoisjäsenyys tämän kirkkokunnan ja ev.lut.kirkon kesken jää kummankin kirkkokunnan kirkkojärjestyksessä päätettäväksi, uskonnonvapauslaki sinänsä ei sitä estä. Olisiko ihmisillä sitten halua maksaa kaksinkertaiset jäsenmaksut onkysymys sinänsä. Kahden rekisteröidyn kirkkokunnan välit voitaisiin hyvää tahtoa osoittaen hoitaa ekumeenisen yhteistyön hengessä kummankin omaleimaisuutta kunnioittaen. Tämä tervehdyttäisi nykytilannetta olennaisesti. Toisaalta on tietysti niin, että kristikunnan jakautuneisuus on silti Kristuksen tahdon vastaista, siksi pitäisi oppia sietämään erilaisia käytäntöjä saman kirkkokunnan sisälläkin. Se kuitenkin vaatii pysymistä kirkkojärjestyksen puitteissa, mitä sakramenttiseparatismi ei osoita.

Yrjö, messun ja sakramenttien pätevyys ei ole kiinni rekisteröinnistä. Paavinkirkossa on harrastettu nurkkamessuja ja tiedän että evl-kirkossa niitä myös järjestetään. Kun evl-kirkko yhdistää seurakuntia, niin tilanne korjaantuu joksikin aikaa. Minä ja suurin osa meistä on eronnut evl-kirkosta. Meillä ei järjestetä nurkkamessuja. Toki eroaminen evl-kirkosta, johon on pienenä lapsena liittynyt, vaatii työstämistä. Hyvä kun erosin, joten kaikki on paljon selkeämpää. Evl-kirkko valtionkirkkona verottaa ihmisiä, joten jäsenmaksu olisi selkeämpi. Olen ymmärtänyt yritystenkin veroista osa menee evl-kirkolle. Meillä Lähetyshiippakunnassa jokainen voi itse päättää miten paljon laittaa kolehtiin tai tukee lähetystyötä. Ja kun kaikki on vapaaehtoista ei ole pakko tukea ollenkaan.

Evl-kirkko ei liity mitenkään Lähetyshiippakuntaa. Mielestäni tilanne on selvä. Moni teistä on ajanut itsensä nurkkaan ja toivotte että saatte sielä olla rauhassa. Evl-kirkossa on tosi huono tilanne.

Hymyilytti, kun kirjoitit kirkollisesta yhteydestä. Toki se tarve voisi evl-kirkolla olla, mutta evl-kirkon tilanne on ogelmallinen, joten aika turha toive. Oppineuvottelut veisi pitkän ajan ja evl-kirkon pitäisi palata oikeaan oppiin. Aika näyttää miten kaikki etenevät.

”Oppineuvottelut veisi pitkän ajan ja evl-kirkon pitäisi palata oikeaan oppiin.” Taidat sotkea kirkon opin – dogman – ja kirkon opetukset keskenään.

Katollinen kirkko ei ole yhdenkään luterilaisen kirkon kanssa yhtä mieltä virkakysymyksessä.

Luterilainen saarnavirka ja vanhojen kirkkokuntien uhripappeus ovat eri asioita. Keskustelu naisten mahdollisuudesta papinvirkaan on sivuseikka tämän eron rinnalla.

Eiköhän pojat palauteta ne naispapit sinne kyökin puolelle, miestenhän maailma on, ja omantunnonarkojen. Palataan saman tien sinne katolisen äiti-kirkon turvalliseen helmaan. Selvyys tähän asiaan on saatava!

Helluntaiherätykseen kuuluvia arvioidaan olevan maailmassa reilusti yli sata miljoonaa. Heillä on aivan oma käsityksensä seurakunnan virasta. Mielikuva kristikunnassa vallitsevasta yhtenäisestä virkakäsityksestä on siis vähintäänkin karkea yksinkertaistus.