Kirkkoamme jakava kiista uhkaa myös ekumeenisia suhteita. 44 vuotta kestäneet menestykselliset oppikeskustelut Venäjän ortodoksisen kirkon ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon välillä päättyivät vuonna 2014 homoseksuaalisuutta koskeneisiin näkemyseroihin.
Kotimaa Pro -verkkolehden artikkelissaan Venäläisneuvottelut loppuivat homoseksuaalisuuteen (9.11.2016) toimittaja Jussi Rytkönen referoi Tomi Karttusen ja Heta Hurskaisen katkeamisprosessia analysoivia artikkeleita Teologisessa Aikakauskirjassa 4/2016. Rytkönen toteaa: Vuosikymmeniä kestäneen dialogin katkeaminen oli ekumeeninen uutispommi Suomessa ja muuallakin.
Oikeutetun erilaisuuden rajoja etsimässä -artikkelin alussa Tomi Karttunen kuvaa dialogin merkittävyyttä. Keskustelut eivät ole olleet tärkeitä vain kirkkojen kahdenvälisille suhteille, vaan vaikuttivat ekumeenisiin keskusteluihin ortodoksien, roomalaiskatolisten, anglikaanien, metodistien ja helluntailaisten kanssa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Ainutlaatuiseksi dialogin teki myös se, että se oli ainoa kahdenvälinen teologinen vuoropuhelu Venäjän ortodoksisen kirkon ja luterilaisen kirkon välillä, minkä vuoksi keskustelu oli Luterilaisen maailmanliiton seurannassa.
Tätä taustaa vasten neuvottelujen katkeaminen antaa aiheen useampaankin analyysiin. Karttusen ja Hurskaisen artikkelit valottavat neuvottelujen katkeamisprosessin vaiheita monipuolisesti, mutta varovat tekemästä ilmeisiä johtopäätöksiä tapahtumien syistä.
Venäläisten muuttunutta suhtautumista suomalaiseen neuvotteluosapuoleen selittää epäluottamus, jonka syynä oli piispainkokouksen vuonna 2011 antama ohje pastoraalisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden ”puolesta ja kanssa”. Naapurien epäluottamus oli ymmärrettävää, koska ohje oli lähtökohtaisesti kompromissi, jolla haluttiin sovitella eri tavoin ajattelevien piispojen näkökantoja ja joka oli herättänyt alusta lähtien epäluuloja ja ristiriitoja myös oman kirkkomme sisällä.
Karttusen mukaan oppikeskustelujen päättymisen syy ei kuitenkaan ollut piispainkokouksen hyväksymä parisuhderukous sinänsä, vaan se, miten ohjetta käytännössä tulkitaan kirkon virallisen seksuaali- ja avioliitto-opetuksen valossa.
Arkkipiispa Kari Mäkisen kirkon voimassa olevasta avioliitto-opetuksesta poikkeava linja vaikutti ratkaisevasti ekumeenisiin keskusteluihin. Tämä tuli ilmi esimerkiksi siinä, että hän ei tahtonut antaa yhteistä lausuntoa, vaikka se olisi ollut sopusoinnussa kirkkomme nykykäsityksen kanssa.
Heta Hurskaisen artikkelin Mistä keskustellaan ja millä tavalla? mukaan neuvotteluihin osallistunut piispa Seppo Häkkinen edusti toista linjaa. Neuvotteluteknisiin syihin vedoten arkkipiispa kuitenkin esti piispa Häkkisen valmistelelutyön, joka tähtäsi oppineuvottelujen jatkumiseen.
Arkkipiispa Mäkisen rooli dialogin katkeamisessa on kiistaton. Jatkopohdintaan jää, perustuiko hänen toimintansa taitamattomuuteen, vai oliko kyseessä tarkoituksellinen hanke suhteiden katkaisemiseksi. Myönteinen vastaus kumpaan tahansa kysymykseen pakottaa kysymään: onko arkkipiispa tehtäviensä tasalla?
https://www.kotimaapro.fi/artikkeli/venalaisneuvottelut-loppuivat-homoseksuaalisuuteen/
Teologinen Aikakauskirja 4/2016
Tomi Karttunen: Oikeutetun erilaisuuden rajoja etsimässä̈: Suomen evankelis-luterilaisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppineuvottelujen keskeytymisen arviointia
Heta Hurskainen: Mistä keskustellaan ja millä tavalla? Suomen evankelis-luterilaisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppineuvottelujen päättyminen ekumeenisen metodin näkökulmasta
Ehkä vastaus blogistin pohdintaan on em. ekumeenisia kysymyksenasetteluja yksinkertaisempi…?
Arkkipiispa Kari Mäkisen agenda ei taida olla sen Raamattuun tunnustautuvan periaatteen mukainen, johon pappislupaus velvoittaa. – Silloin ei kai kysytä siitä onko joku tehtäviensä tasalla, vaan onko hän oikeassa tehtävässä?
Kiitos – hyvä näkökulma!
Blogi pitää paikkansa.
Naapuriosapuoli taisi kuitenkin lopettaa neuvottelut.
Ks. vastausta alempana..
Muutamia kysymyksiä heräsi, toivottavasti on sopivaa esittää niitä tässä.
Kestääkö arkkipiispan virkakausi eläkkeeseen (tai muuten eroamiseen) saakka? Jos toimintaan ollaan laajasti tyytymättömiä, onko häntä mahdollista saada ennenaikaisesti vaihtoon?
Jos Mäkisen seuraaja valitaan hänen eläköidyttyään, siihen kulunee ainakin 3-4 vuotta, ehkä paljon pitempäänkin. Haluaako joku veikkailla, millainen on liberaalien ja konservatiivien osuus valitsijoista seuraavassa vaalissa?
Onko Luterilaisella maailmanliitolla kantaa homoseksualisuuteen ja/tai homoseksuaalien välisiin avioliittoihin? Entä millaista on suhtautuminen luterilaisissa kirkoissa ympäri maailman?
Risto Korhonen: ”Kestääkö arkkipiispan virkakausi eläkkeeseen (tai muuten eroamiseen) saakka? Jos toimintaan ollaan laajasti tyytymättömiä, onko häntä mahdollista saada ennenaikaisesti vaihtoon?”
Tässä Risto Korhonen luettelee eri vaihtoehtoja siihen, onko edes niillä, jotka ovat kovasti tyytymättmiä arkkipiispa Mäkisen kannanottoihin ja toimintaan, siirtää häntä ennenaikojaan syrjään?
Eräs vaihtohto jää Korhoselta huomioon ottamatta. Muistuu Raamatun lehdiltä eräs Koores, jota itse Jumala sanoi omaksi paimenekseen, vaikka itse oli kaikea muuta kuin Jumalan mielen mukainen – Zarathusralainen pakana!
Siitä huolimatta Koores suoritti Jumalalta saamansa tehtävän. Sen jälkeen Jumala yksinkertaisesti siirti syrjään ja poisti maisemista tkkänään, seä vallastaan, asemastaan ja taisipa elämän ja kuoleman Herra vaatia hänet ekosistaan vastuseen ja henkikultakin taisi vilahtaa samantien.
Näin on historiassa tapahtunut mona kertaa, diktaattorit sun muut ovat siirtyneet sitä tietä, jopa ennen aikojaan suurten suunnitelmiensa kera, jota kaikkien on mentävä, ikuisuuteen! Heitä ei yksinkertaisesti enää ole!
Suomen luterilaisella kirkolla näyttää olevan nyt aivan sellainen arkkipiispa ja johtaja kuin on ansainnut. Kun Mäkinen on suorittanut Jumalalta saamansa tehtävän (määritelköön itse kukin tämän tehtävänannon, kuten parhaaksi näkee!), tulee sataprosenttisen varmasti taivaallisen Tuomarin toimesta suoritetun tehtävän arviointi ja vallansiirto.
Enpä osaa muuta kuin tällaisena vanhana ukkona kehoittaa tutkimaan itse kukin omia tekosiaan, olisiko niissä aihetta rukkaukseen. Mäkinen kyllä joutuu vastaamaan omistaan. Siitä ei meidän tarvitse huolta kantaa!
Yksi vinkki olisi, että itse kukin kirkkollinen liittyisi siihen mummukerhoon – siellä kirkon piirissäkin on vielä joitakin tuhansia, jotka eivät ole notkistaneet polviaan Baalille! – ja polvistuisivat huutamaan Herraa avuksi, jospa Hän vielä armahtaisi Suomen Siionia! Omat keinot meiltä ihmisiltä ovat loppuneet pysäyttämään tämän nykyisen luopumistien! Jumalalle on kaikki mahdollista, jopa muuttaa maaliskuun 1.:kin päivän sisältökin!
Minäkin täällä kirkkoaidan ulkopuolella olen liittynyt tähän kerhoon – ihan omin luvin!
Aamen. Tämä on viisautta.
Venäjän ortodoksikirkko kannattaa muun muassa Venäjän nykyisiä ”homopropagandalakeja”. Tämä lainsäädäntö on herättänyt suurta huolta esimerkiksi kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen taholta.
Haluttaisiinko mahdollisesti, että myös Suomen kirkko kannattaisi tämäntyyppistä lainsäädäntöä? Voisihan se toki parantaa ekumeenisia suhteita Venäjän ortodoksikirkkoon. Ekumeenisia suhteita Afrikan kristillisiin kirkkoihin voisi parantaa olennaisesti se, jos Suomen kirkko alkaisi kannattaa vankeusrangaistuksia homoseksuaalisista suhteista.
Naispappeudesta luopuminen ja miespappien siirtyminen selibaattiin voisi taas parantaa Suomen kirkon ekumeenisia suhteita katoliseen kirkkoon.
Venäjällä on homoklubejakin ja se on siellä laillista. Se ei siis olerikos eikö siitä rangaista.
Ns homopropagandalait tarkoittavat vain sitä että tätä propagandaa ei saa kohdistaa lapsiin. Jälleen yrität harhauttaa.
Juhani: ”Venäjällä on homoklubejakin ja se on siellä laillista.”
Taidat olla käynyt oikein tutustumassakin?
”Keskustelut eivät ole olleet tärkeitä vain kirkkojen kahdenvälisille suhteille, vaan vaikuttivat ekumeenisiin keskusteluihin ortodoksien, roomalaiskatolisten, anglikaanien, metodistien ja helluntailaisten kanssa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Ainutlaatuiseksi dialogin teki myös se, että se oli ainoa kahdenvälinen teologinen vuoropuhelu Venäjän ortodoksisen kirkon ja luterilaisen kirkon välillä, minkä vuoksi keskustelu oli Luterilaisen maailmanliiton seurannassa.”
Kirkkojen vuoropuhelun jatkuminen Luterilaisen maailmanliiton seurannassa olisi mielestäni tarjonnut ainakin pienen mahdollisuuden siihen, että myös Venäjän ortodoksikirkon mahdolliset isovenäläistä kansallisuusaatetta kannattavat äärinationalistiset papit olisivat ainakin hiukan luopuneet aatteellisesta poliittisesta perimästään, jossa Neuvostovallan kommunistinen terrori esitetään vapaamuurarien ja juutalaisten salajuonena Venäjää ja ortodoksista kirkkoa vastaan.
Nyt ”maailmanpolitiikan arkipäivää” on sitten se, että vallankäyttäjät seuraavat pikkuhiljaa hyväksyen trumpilaista Amerikkaa, jossa vain raha ratkaisee eivätkä ”mattopommitusten” alle jäävien ihmisten ihmisarvo ja ihmisoikeudet merkitse mitään.
”Jatkopohdintaan jää, perustuiko hänen toimintansa taitamattomuuteen, vai oliko kyseessä tarkoituksellinen hanke suhteiden katkaisemiseksi.”
Olipa kysymys kummasta tahansa, niin harvinaisen fiksua toimintaa joka tapauksessa kirkonmieheltä. Mitä väliä jollain Putinin kirkon ja Suomen ev.lut.kirkon ekumenisilla suhteilla on?
Hyviä kysymyksiä Risto Korhoselta. Monet muut osaisivat paremmin vastata mutta käytännössä arkkipiispa istuu niin kauan kuin haluaa eli eläkkeelle asti. Häntä on erittäin vaikea erottaa.
Aika monessa muussa yhteisössä ryypiskely työajalla ja työnantajan rahoilla aiheuttaisi irtisanomisen tai vähintään varoituksen mutta ei Suomen kirkossa.
Tulisiko Suomen kirkon harjoittaa johonkin ihmisryhmään kohdistuvaa voimakasta syrjintää, jos sen katsotaan edesauttavan ekumeenisia suhteita?
Tulisiko ekumeenisten suhteiden nimessa harjoittaa naisten syrjintää ja homojen syrjintää? (ilmeisesti joidenkin mielestä pitäisi). Entä juutalaisten syrjintää? mustien, etnisten vähemmistöjen, jne. jne. syrjintää? Itse ihmettelen kovasti tällaista ajattelutapaa. En tiedä millaista ”kristillisyyttä” se edustaa.
Vai onko tämä nyt sitä ”kristillistä etiikkaa”, jonka tulee olla erilaista kuin maallinen tasa-arvo-ajattelu?
Sari kysyy: ”Tulisiko ekumeenisten suhteiden nimessa harjoittaa naisten syrjintää ja homojen syrjintää? (ilmeisesti joidenkin mielestä pitäisi). Entä juutalaisten syrjintää? mustien, etnisten vähemmistöjen, jne. jne. syrjintää? Itse ihmettelen kovasti tällaista ajattelutapaa. En tiedä millaista “kristillisyyttä” se edustaa. ”
Minä kysyn: Sari, missä yllä kertomasi kaltaista syrjintää esiintyy kristittyjen keskuudessa? Mielestäni on ikävää, että vedät aina pitkän historian tapahtumia esiin ja esität ne ikäänkuin kristityt olisivat niihinkin kaikkiin syyllisiä. Eikö olisi asiallisempaa keskutella kulloinkin käsillä olevista asioista eikä vetää jatkuvasti perässään hostorian kivirekeä, jonka kasaamiseen ovat olleet syyllisiä paljon enemmän muut kuin suomalaiset kristityt.
Ei tulisi harjoittaa eikä Suomen kirkko harjoitakaan.
Kiitos Sari Roman-Lagerspetz .
Olen oppinut seuraamaan hiljaa sivusta näitä- varsinkin NÄITÄ- keskusteluja. Minulla itselläni ei ole riittävän painavaa sanottavaa, enkä ole valmis siihen pyöritykseen, mikä täällä vallitsee. Eikä niin kovin rohkaisevalta tunnu sekään, että silloin harvoin kun suuni avaan, usein keskustelu loppuu siihen. Täällä tuntuu keskustelevan kuta kuinkin sama porukka keskustelusta toiseen ja tällainen maalaismumma on vain häiriöterkijä siinä kentässä. Silti sanon nyt taas.
Ihmettelen minäkin enimmäkseen jyrkän kielteisiä mielipiteitä ja sitä kiihkoa, millä ne esitetään. Käsittääkseni Isä Jumala ei tarvitse puolustajia. Miksi hänen Kirkkonsa niitä tarvitsisi? Eikö perussanoman pitäisi olla RAKKAUS.
Arvostan arkkipiispa Kari Mäkisen humaania asennetta. Arvostan myös sitä, että hän on rohkeasti sitä mieltä, mitä on, vaikka varmasti on hyvin tietoinen häneen kohdistuvasta suorastaan halveksivasta suhtautumisesta. Mutta onko Kari Mäkinen joskus hyökännyt eriävää mielipidettä vastaan? Kertokaa, jos on.
Eila Kujala,
Kenenkään mielipiteet eivät ole mitättömiä eikä häiriötekijöitä, eivät sinunkaan. On ilahduttavaa, että kirjoitat aika ajoin oman mielipiteesi esille. Täällä nimenomaan on tarkoitus, minun ymmärtääkseni, että jokainen kertoo oman näkemyksensä asioihin ja siitä syntyy keskustelua. Tarkoitus ei ole, että kaikki ovat samaa mieltä vaan että jokainen on omaa mieltä, olkoon se näkemys mikä tahansa ja vaikka hyvinkin erilainen kuin valtavirran näkemys.
Tämä on siis minun mielipiteeni eli tervetuloa joukkoon.
Hyvä Eila K,
Kirjoitit: ”Mutta onko Kari Mäkinen joskus hyökännyt eriävää mielipidettä vastaan? ”
Ei ole hyökännyt. Hän on vallassa ja käyttää sitä tehokkaasti omien näkemystensä edistämiseen, eikä hänellä siis ole tarvetta keskustella.
Tämä palsta on osa näennäisvaikuttamista johon vallassa olijoiden ei tarvitse, eikä kannata osallistua. Tällä kirjoittelulla on ehkä terapeuttista merkitystä – lähinnä kirjoittajille itselleen.
Jari, eikös piispa valita ihan normaalilla, demokraattisella vaalilla? Jos Mäkisen linja on huono, seuraavaksi voinee valita toisenlaisen arkkipiispan.
Salme: ”Kenenkään mielipiteet eivät ole mitättömiä eikä häiriötekijöitä”
Kiitos.
Haukka: ”Tällä kirjoittelulla on ehkä terapeuttista merkitystä ”
Siksikö sinäkin täällä seikkailet?
Eila K, Arkkipiispa Mäkinen on kyllä ollut uskollinen valitsemallaan tiellä, vaikkakaan ei ole ollut sitä Jumalan sanalle eikä kirkolleen, jonka piispa hän on. Mitä tulee kysymykseesi hänen suhtautumisestaan ”eriävään mielipiteeseen”, tunnettua on hänen armoton suhtautumisensa naispappeutta vastustaneisiin alaisiinsa.