Ihmiset elävät länsimaissa epävakaata aikaa, sanoo belgialainen professori ja psykiatri Dirk De Wachter. Hän piti aiheesta luennon Eurooppalaisen sielunhoitoverkoston ECPCC:n konferenssissa Järvenpäässä viime viikolla.
Mitä tarkoitat epävakaalla ajalla?
– Epävakaan ajan käsite tulee psykiatrisesta diagnoosista epävakaa persoonallisuushäiriö. Epävakaan ajan oireita ovat tunnottomuus, epävakaat suhteet ja tyhjyyden tunne. Kaikki nämä oireet peilaavat länsimaista yhteiskuntaamme.
– En ajattele, että elämme pahassa maailmassa, vaan hyvässä. Mutta meidän on oltava kriittisiä sitä kohtaan.
Mikä on esimerkki väärään suuntaan menevästä asiasta?
– Länsimaisella ihmisellä on pakkomielle onnesta. Kaikki haluavat olla onnellisia, ja onni on jokaisen viimeinen päämäärä. Meillä on myös ongelma onnettomuuden kanssa. Tavalliseen elämään kuuluu surua, murhetta ja vähemmän myönteisiä asioita. Meillä on kuitenkin illuusio siitä, että me voimme tehdä kaiken fantastiseksi. Jos jokin menee huonosti, se on ongelma ja emme tiedä mitä tehdä, joten menemme psykiatrille ja pyydämme lääkettä.
Miten meidän olisi muutettava suhtautumistamme onneen?
– On totuttava pieneen tyytymättömyyteen ja onnen puutteeseen. On kuitenkin niin, että esimerkiksi vanhemmiten meillä on terveyden kanssa ongelmia, lapsemme eivät toteuta unelmiamme ja pomomme ei ole mukava.
– En puhu nyt kauheista asioista, joita tapahtuu, vaan normaaleista asioista. Meidän on tajuttava, ettei elämä ole vain yhtä juhlaa.
Mistä tällainen ajattelu oikein juontaa juurensa?
– Meillä on kuluttajuuteen pohjautuva malli elämästä. Sen mukaan voimme ostaa onnea kaupasta, liikuntakeskuksesta tai huvipuistosta. Se on väärin. Mielestäni elämän tarkoituksena ei ole olla onnellinen vaan elää hyvä elämä. Sellainen on elämää muiden kanssa yhdessä. Tunnoton onni tulee materiaalisista seikoista, todellinen onni muilta ihmisiltä.
Miten usko ja spritualiteetti vaikuttavat onnellisuuteen?
– Jokaisessa uskonnossa nämä arvot ovat tärkeitä. Mielestäni spiritualiteetti käsittelee toisen ihmisen kohtaamista eli sitä, kun katson toiseen, hänen silmiinsä, kun hän pyytää minulta apua. Yhdessäolo on kaikkein tärkeintä elämässä.
– Minulle Jumala ei ole yksilöllistä etsintää, jossa katsotaan yksin kukkulan huipulla kohti pilviä. Minulle Jumala on mysteeri, jonka löydän toisen ihmisen katseesta. Ajatus tulee juutalaiselta ajattelijalta Emmanuel Levinasilta. Kristinuskossa Jumala tulee ihmisten keskuuteen Jeesuksena. Siinä on samaa ajattelua.
Miten voimme päästä onnelliseen elämäntapaan?
– Ihmiset aina kysyvät minulta, mikä on hyvä tapa toimia tai elää. Keskustelen niistä, mutta heidän on oivallettava itse ratkaisut. En halua itse keksiä ratkaisuja, sillä ihmiset löytävät usein ongelmiinsa omia ratkaisujaan, jotka toimivat paremmin.
Kuva: Jukka Granström. – Ihmiset aina kysyvät minulta, mikä on hyvä tapa toimia tai elää. Keskustelen niistä, mutta heidän on oivallettava itse ratkaisut, sanoo belgialainen professori Dirk De Wachter.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.