Isokyröläisten Paula ja Tommi Mourujärven kodissa vietettiin samalla kertaa perheen ensimmäisen lapsen ristiäisiä ja uuden kodin siunaamista.
Oman säväyksensä nyt hieman yli vuoden takaiseen juhlaan toi se, että kastettava Tuukka oli jo yli puolitoistavuotias. Mourujärvet adoptoivat Tuukan Kiinasta ja kävivät hakemassa hänet Kiinan länsirannikolta Zhejiangin maakunnassa olevasta orpokodista.
– Monet Tommin kotiseudulta Posiolta tulleet sukulaiset näkivät Tuukan ensimmäistä kertaa vasta kastejuhlassa, itse isokyröläissyntyinen Paula Mourujärvi kertoo.
Kummeja Mourujärvet pyysivät hieman erikoisella tavalla: kun poika oli saatu Kiinassa syliin, lähtivät tekstiviestit Kiinasta Suomeen.
– Saimme nopeasti liikuttuneita vastauksia, joiden viesti oli: ilman muuta, Paula Mourujärvi muistelee.
Kastettavalle piparkakkua naposteltavaksi
Kastejuhlassa tekstejä lukivat Tuukan ekaluokkalaiset serkut, jotka olivat juuri oppineet lukemaan. Kastettavalle puolestaan piti välillä antaa piparkakkua naposteltavaksi.
Tommi Mourujärven mieleen jäi myös papin tokaisu siitä, miten harvinaista on, että kastettava tulee ovelle vastaan iloisesti tervehtien.
– Hän puhui myös ilosta, jota lapsi tuo perheeseen. Koska olimme Paulan kanssa pitkään kahdestaan, pappi myös ennusti, että elämä menee perheessä lapsen myötä positiivisesti sanottuna mullin mallin, Tommi Mourujärvi muistelee.
Paula Mourujärvi koki tärkeäksi papin kanssa etukäteen käydyn kastekeskustelun, laulujen valitsemisen ja kasteasun miettimisen.
– Kastejuhlassa pappi pohdiskeli puheessaan Tuukan kiinankielisen Jinsong-nimen mieleen tuomia asioita. Nimi tarkoittaa kultaista mäntyä, Paula Mourujärvi sanoo.
Tuttavapiirissä ei ole kastamattomia
Mourujärville lapsen kastaminen oli eteläpohjalaisten perinteiden mukaisesti itsestäänselvyys.
– Olemme seurakunnan jäseniä ja halusimme, että lapsi kulkee samaa polkua. Kaste merkitsee seurakunnan jäsenyyttä ja siinä kasvamista koko elämänkaaren ajan, Mourujärvet sanovat.
Kristilliseen kasteeseen ei liity opinkappaleita, joita he eivät voisi hyväksyä. Mourujärviä myös hieman ihmetyttää Suomessa yleistyvä tapa, jossa kirkkoon kuuluvat vanhemmat eivät vie lastaan kasteelle.
– Annammehan me monessa muussakin asiassa lapsellemme mallin toivoen, että hän ottaisi sen myöhemmin osaksi omaa aikuisuuttaan, Paula Mourujärvi pohtii.
Tommi Mourujärvi muistuttaa, että lapsena saadun kasteen muistaminen jatkuu rippikoulussa, missä seurakunta antaa kasteopetuksen.
Mourujärvien tuttavapiiriin ei kuulu perheitä, joissa lapsia ei olisi kastettu.
– Kun puhutaan siitä, miksi kuulua kirkkoon, minä ajattelen, että miksi en kuuluisi. Maailma muuttuu ja kirkko sen mukana, mutta kirkon tehtävä ihmisen rinnalla kulkijana ei muutu miksikään, Paula Mourujärvi sanoo.