Minne olemme menossa? – Näköpiirissä hyvinvointia ja monikulttuurisuutta

Jyrki Kataisen hallituksen visiona on, että vuonna 2030 kaikkien Suomessa on hyvä elää merkityksellistä ja arvokasta elämää. Tähän voivat varmaan useimmat suomalaiset yhtyä, myös kirkossa. Mutta kuinka moni on lukenut hallituksen tulevaisuusselonteon? Siihen on syytä tutustua, sillä maailma, johon Suomea paimennetaan, on sama, jossa kirkko joutuu elämään.

Tulevaisuus 2030 -selonteossa todetaan lisäksi, että suomalainen osaaminen ja taloudellinen kasvu ovat luoneet perustan hyvinvoinnille. Selonteossa alleviivataan kestävää kasvua, jota Suomen on onnistunut rakentaa omaleimaisiin menestystekijöihinsä nojaten ja kantaen vastuuta myös globaalisti.

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko on otsikoitu ”kestävällä kasvulla hyvinvointia”. Menestyksen ja hyvinvoinnin perustekijöitä ovat sivistys, yhteisöllisyys ja osallisuus. Samoja käsitteitä kuulee tiuhaan myös kirkollisissa strategiapuheissa, joskin sivistys korjataan usein käsitteellä uskonnollinen sivistys tai uskonnon lukutaito.

Tulevaisuus 2030-selvityksessä todetaan: ”Yhteisöllisyyden ja sivistyksen perustat ovat tulevina vuosikymmeninä muutosten edessä. Yhteiskunnan monimuotoisuus ja moniarvoisuus lisääntyvät. Ympäröivän yhteiskunnan hahmottaminen ja sen muutosten ymmärtäminen on entistä haastavampaa. Digitaaliajan yhteisöllisyys ja verkostot tuovat uuden lisänsä yhteis- kunnan toimintaan. Kansalaisyhteiskunta on siirtymässä verkkoon. Muutoksessa on paljon positiivista. Ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia osallistua ja osallistumisen kustannukset ovat pienet. Erilaiset joukkoistamisen muodot avaavat paljon uusia mahdollisuuksia uudelle avoimelle tavalla toimia ja toteuttaa demokratiaa. Osallistuminen ja yhteisöt tulevat kuitenkin olemaan paljon nykyistä monimuotoisempia. Virtuaaliyhteisöllisyydessä ja ihmisten kanssakäymisessä virtuaalimaailmassa on myös negatiivisia piirteitä. Virtuaalimaailman ihmisten välinen kanssakäyminen ei korvaa aitoja ihmissuhteita ja vaarana on esimerkiksi yksinäisyyden lisääntyminen.”

Valtioneuvoston tulevaisuuselonteon pohjana ja osana oli paljon julkisuutta saanut Pekka Himasen ja Manuel Castellsin toimittama akateeminen tutkimus Kestävän kasvun malli – globaali näkökulma.

Kirjassa puhutaan ”arvokkaan elämän yhteiskunnasta” ja valtiosta eettisten oikeudenmukaisuuden, vapauden ja elämän arvojen toteutumisen viimekätisenä takaajana ja niihin suuntaajana”.

Kirkon uusi tulevaisuusselonteko valmisteilla

Myös kirkolla on oma tulevaisuusselonteko. Se valmistui neljä vuotta sitten. Kirkko 2020 oli laatuaan ensimmäinen. Sen lähtölaukaus kuultiin vuonna 2008, kun kirkolliskokouksen syysistunto päätti perustaa pysyvän tulevaisuusvaliokunnan. Nyttemmin kirkkohallitus antaa neljän vuoden välein kirkolliskokoukselle kirkon tulevaisuusselonteon.

Tulevaisuustyöryhmä tekee huhtikuun 2014 loppuun mennessä kirkkohallitukselle ehdotuksen kirkon tulevaisuusselonteoksi. Sen teema on ”Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa”. Selonteko julkaistaan syksyllä 2014.

Uusi kirkon tulevaisuusselvitys tulee olemaan edeltäjäänsä fokusoituneempi. Se ei pyri kuvaamaan laajasti yhteiskunnan muutostrendejä vaan keskittyy yhteen teemaan ja siihen, kuinka kirkko voi olla kirkko keskellä monikulttuurisuutta.

Uutta selontekoa odotellessa kannattaa vilkaista vielä vanhaa. Kirkko 2020 -selvityksessä sanotaan: ”Tulevaisuuden ennakoinnin kannalta huomion arvoisia ovat niin sanotut heikot signaalit, ensioireet ja merkit tulevien muutosten mahdollisuuksista. Niiden huomaaminen ja tulkinta vaativat erityistä herkkyyttä. Monet heikkojen signaalien osoittamat kehityssuunnat ovat kirkon kannalta positiivisia ja valoisia. Elämän tarkoituksen ja merkityksen etsiminen lisääntyy, huoli ja vastuu luomakunnasta kasvaa, uusien osallistumisen muotojen merkitys voimistuu ja perinteiden arvostus nousee, arvoja pidetään yhä merkittävämpinä ja yliluonnollisen asema korostuu. Viitteitä on nähtävissä myös siitä, että kohtuullisempi elämäntapa vahvistuu ja työ elämän kadotettu tasapaino löytyy uudelleen. Näihin ajan ilmiöihin kirkon olisi osattava tarttua ja perinteisten toimintamallien murtumisenkin uhalla hyödynnettävä niiden tarjoamat mahdollisuudet.”

Selonteossa ollaan optimistia ja uskotaan, että kirkolla on mahdollisuus vaikuttaa moniin ajankohtaisiin kysymyksiin. Tulevaisuuden kirkossa tarvitaan myös entistä enemmän valppautta ja tietoisia ratkaisuja. ”Emme voi siirtää tulevaisuuteen niitä päätöksiä, jotka täytyy tehdä nyt”, todetaan selvityksessä.

Edellinen artikkeliLaura Mäntylällä hyvä kokemus Eero Huovisen toiminnasta
Seuraava artikkeliPaavi Franciscus harkitsi toista nimeä