Jari Jolkkonen ottaa kantaa Kirkon rakentajien foorumille kirjoittamassaan kirjoituksessaan karismaattisuuteen.
Hän tekee tämän käymällä läpi piispojen vuonna 2007 julkaiseman helluntaitervehdyksen Ilon ja rohkeuden Henki. Tuolloin keskustelu Nokia-missiosta kävi kirkossa kuumimmillaan.
– Piispat tahtoivat yhdessä sanoa, että kävipä Nokia-mission osalta mitä tahansa, luterilainen kirkko suhtautuu periaatteessa myönteisesti karismoihin ja karismaattiseen kristillisyyteen. Perspektiiviä haluttiin laajentaa Tampereen ympäriltä koko Suomeen ja kielilläpuhumisesta sanaan, sakramentteihin ja arkiseen rakkauden palveluun. Toisaalta tietysti korostettiin, että luterilaisessa kirkossa karismaattisuudella ei ole erioikeuksia, vaan sen pitää suostua tavanomaiseen piispalliseen kaitsentaan, jolla pyritään varmistamaan, että sen panos on positiivinen ja seurakuntaa rakentava, Jolkkonen toteaa.
Jolkkosen mukaan piispat korostivat luterilaisille luovuttamatonta oppia siitä, että Pyhä Henki synnyttää uskoa ja vaikuttaa hyveitä nimenomaan ulkoisten merkkien, evankeliumin opettamisen ja Kristuksen asettamien sakramenttien kautta. Karismaattisuus puolestaan pitää yhdistää sanaan ja sakramentteihin.
Kun sanasta ja sakramenteista pidetään kiinni, luterilaisen kirkon uskoon ja elämään mahtuu Jolkkosen mukaan myös suppeammin ymmärretty karismaattisuus.
– Tällaisessa erityisessä karismaattisuudessa korostetaan kokemuksen merkitystä ja siihen voi kuulua esimerkiksi parantumista, liikutusta, profetoimista ja kielillä puhumista. Tällaiset karismaattisuuden piirteet eivät ole luterilaisen kirkon valtavirtaa eikä niistä sellaista ehkä tulekaan. Mutta ei niitä myöskään pidä pelätä tai estää, Jolkkonen sanoo ja yhtyy kannallaan samalla piispojen helluntaitervehdyksen näkemykseen.
Kirkon rakentajien foorumi linkittyy Hengen uudistus kirkossamme ry:hyn, joka muun muassa painottaa karismaattisuuden merkitystä kirkossa.
(Kuva Kirkon rakentajien foorumin nettisivulta)
Lue Jolkkosen kirjoitus kokonaan täältä