Aarne Pelkonen, 33, on nouseva baritonitähti. Lappeenrannan laulukilpailun voitto 2013 oli hänelle käänteentekevä. Hän uskalsi olla laulaja.
Pelkosen lapsuudenperhe kuului vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen, jossa klassisen ja hengellisen musiikin harrastus on aktiivista.
Monissa lestadiolaiskodeissa lauletaan ja musisoidaan, ja seurojen laulukulttuuri elää väkevästi. Pelkosen päiväkerhossa, pyhäkoulussa ja raamattuluokassa oli itsestään selvää, että kaikki lapset lauloivat.
– Liikkeen vahva musiikkiperinne oli taustani parhaita puolia. Johdin kuoroa, olin urkuripoika ja säestäjä. Pääsin kehittämään taitojani.
Pelkosen haaveammatti oli kanttori. Sibelius-Akatemiassa opiskellessaan hän huomasi yllätyksekseen, että laulu tuntui omimmalta ilmaisutavalta.
– Jouduin musiikilliseen kriisiin miettiessäni, voinko valita laulun pääaineeksi. Meni pari vuotta ennen kuin uskalsin tunnustaa, että laulajan ura kiinnostaa eniten, Pelkonen kertoo Kotimaan haastattelussa.
Pelkonen kertoo irtautuneensa lestadiolaisesta liikkeestä, mikä oli iso elämänmuutos. Hän sanoo kuitenkin olevansa maailmankatsomuksellisen myllerryksen jälkeen yhä kristitty, mutta uskonsa sisällön sanoittamisen hän kokee hankalaksi.
Pelkonen ei pidä tarpeellisena tietää, mitä hän ajattelee itse mistäkin teologisesta totuudesta – eikä laulajan vakaumuksen tunteminen ole hänestä olennaista kuulijallekaan. Esittäjä ja yleisö kun antavat lauluille omat merkityksensä.
– Ateisti voi nauttia valtavasti hengellisestä musiikista ja uskovainen voi saada oman vakaumuksensa käsittelyyn apua aivan maallisesta musiikista.
Lue Aarne Pelkosen haastattelu kokonaisuudessaan 7.11. ilmestyneestä Kotimaa-lehdestä.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.