Aleksi Mäkelän ohjaaman, perjantaina ensi-iltaan tulleen Olen suomalainen -elokuvan luulisi kiinnostavan aikuista yleisöä. Eikä vain siksi, että pääosanesittäjät – Matti Ristinen Kari Tapiona ja Tiina Lymi Pia-vaimona – onnistuvat erinomaisesti. He saavat hykerryttävää tulitukea musiikkimaailmasta tuttujen sivuhenkilöiden tyypittelijöiltä.
Kansan syvien rivien rakastamalla iskelmälaulajalla Kari Jalkasella (1945–2010), taiteilijanimeltään Kari Tapiolla, oli rouhean äijämäinen mutta herkkyydestä ja haavoittuvuudesta kertova ääni. Tapio tulkitsi katu-uskottavasti monen miehen, niin duunarin kuin tähdenkin elämänmenoa. Hyvät pyrinnöt ja pahat taipumukset kävivät tauotonta taistoa viihdetaiteilijan arjessa ja laulujen lyriikoissa.
Aloitetaan onnistumisista. Pieksämäkeläisen pikkubändin solistina, hanttihommissa ja latojana turhautunut savolaismies kulki laulajan urallaan sitkeästi vaikeuksista voittoon.
Suhde nuoruudenrakkauden Pia Viheriävaaran kanssa kesti kuolemaan saakka. Se on koko elokuvaa ja horjuvaa miestä kantava voima.
Kari Tapio luotti ja uskoi ”Piaan ja Korkeampaan voimaan”, Jumalaan. Kolmea poikaansakin hän rakasti ja halusi elää heidän vuokseen paremmin.
***
Mutta liha oli heikko. Laulaja tunnustaa istuneensa monta samettista iltaa ja juoneensa myrkkymaljat.
”Hullu nuoruus ja sen kaikkivoipaisuus. Pirulta sain yön ja aamun Jumalalta”, hän laulaa kappaleessa Paalupaikka.
Alkoholismi oli urakehitystäkin suurempi kehityshaaste Kari Tapiolle. Tositapahtumista ammentavassa elokuvassa mies örveltää urakalla, sekoilee, sammuu, pettää, tekee ohareita ja katoamistemppuja keikoilta ja kotoa.
Nainen kärsii ja kestää 46 vuotta kaiken, sietää kohtuutonta käytöstä enemmän kuin vihkivalan perusteella voisi vaatia. Vaimo pitää väkisin miehen ja perheen pystyssä kulissien jo kaaduttua.
Koskettava on kohtaus, jossa Kari Tapio lukee keikkamatkalla mukana olleelle neljävuotiaalle pojalleen perusteellisen iltarukouksen hotellissa. Sitten laulaja lähtee Seinäjoen yöhön – ja häviää moneksi vuorokaudeksi.
Tekipä ”melkein helvetin nähnyt” laulaja paljon parannustakin. Kappaleessaan Valoon päin hän sanailee: ”Olin vannonut joka kerta, kautta suojelusenkelin, seilaan viimeistä kyynelten merta, sisimpäni minä näin vaimensin.”
***
Kari Tapion taipaleesta ei tullut juomisen takia koskaan ihan tasaista, mutta hän hakeutui hoitoon ja rauhoittui villeimmistä vuosistaan. Kristillinen vakaumus sai lauluissakin yhä enemmän tilaa.
Valoon päin -gospellevyn (1999) kappale Myrskyn jälkeen nousi Olen suomalainen -laulun (1983) kaltaiseksi kansansuosikiksi:
”Liian kauan omin voimin harhailin, elin niin kuin mul ois valta kapteenin. Moneen väärään vuonoon purteni mun ui, kunnes karikolle ylpeys murentui. Myrskyn jälkeen on poutasää, vihdoin oon sen saanut ymmärtää. Nyt sen näen, ei voi yksikään, päättää päivistään, ne määrätään.”
Levyillään ja kirkkokonserteissaan ”kenttärovasti” esitti hengellisiä lauluja, jotka tihkuivat taivaskaipuuta. Välispiikeissään Kari Tapio puhui uskosta, armosta ja luottamuksesta Jumalan huolenpitoon.
Ennen kuolemaa työn alla oli gospellevy ja kirkkokiertue, mutta elimistöä kuluttanut kiertue-elämä tuli täyteen.
Paljon kompuroinut kilvoittelija kuvasi Valoon päin -laulussa vaellustaan:
”Valoon päin nyt varjoista kuljen, yksin siihen en pystyisikään. Ja jos hetkeksi silmäni suljen, mä Hänen kulkevan vierelläin nään. Valoon päin nyt varjoista kuljen, nöyrin mielin oon päättänyt tän. Ja kun viimeksi silmäni suljen, mä Hänen suojaansa ainiaaks jään.”
Kuva: Jaana Rannikko / Solar Films. Kari Tapio (Matti Ristinen) oli Suomen toiseksi eniten levyjä myynyt sooloartisti. Viihdetaiteilijaa pitää tuoreessa elokuvassa tolpillaan hänen vaimonsa Pia Viheriävaaran (Tiina Lymi) rakkaus.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.