Ensi viikolla 11. tammikuuta valitaan vuoden 2016 tiedekirja. Tästä tittelistä kilpailee kymmenen teosta, joiden joukossa on tänä vuonna myös kirkkohistorian tutkijan, dosentti, TT ja FT Tarja-Liisa Luukkasen tutkimus Mitä maalaiskansa luki? Kirjasto, kirjat ja kirjoja lukeva yhteisö Karstulassa 1861–1918.
Tutkimus käsittelee Karstulan kirjaston toimintaa vuosina 1861–1918 ja selvittää paikallisten kirjastosta lainaamaa kirjallisuutta. Siitä voi lukea oppimattoman maalaiskansan tosiasiallisista lukuvalinnoista, ja siinä tehdään päätelmiä heidän tuntemastaan kirjallisuudesta ja paikallisen lukutaidon tasosta. Tällaista ei ole aiemmin tehty.
Aikaisempi aihetta sivuava tutkimus on yleensä perustunut esimerkiksi siihen, mitä kirjoja eri henkilöiden tiedetään omistaneen. Perukirja-aineisto kuvaa kuitenkin lähinnä varakkaamman ja nimensä mukaisesti kirjoja omistaneen väestön saatavilla ollutta luettavaa.
Yksi Luukkasen tutkimuksen tuloksista on, että toisin kuin yleisellä tasolla usein sanotaan, ”kirkko” ei opettanut suomalaisia lukemaan modernissa mielessä. Kirkko toki huolehti lukutaidon opettamisesta, mutta 1800-luvun sääty-yhteiskunta oli silti monin tavoin sisäänrakennettujen eriarvoisuuksien järjestelmä. Tämä koski myös lukutaitoa.
Oli kaksi lukutaidon käsitettä: säätyläisten ja muun yläluokan moderni lukutaito ja toisaalta rahvaan kirkollinen lukutaito. Jälkimmäinen tarkoitti Luukkasen mukaan kirkollisten tekstien toisto- ja ulkolukua. 1800-luvun maalaiskansan omistuksessahan ei kirjoja juuri ollut, virsikirjaa, Vähä katekismusta ja joissakin tapauksissa Uutta testamenttia tai Raamattua lukuun ottamatta.
Karstulan kirjaston lainatuimpia teoksia olivat tutkimuksen mukaan uskonnolliset kirjat. Lutherin teokset ja hartauskirjat olivat lainaajien suosiossa. Vuosina 1884–1893 esimerkiksi laki- tai historiateoksien lainaaminen oli hyvin vähäistä uskonnolliseen materiaaliin verrattuna.
Luukkasen tutkimuksen mukaan vasta yhteiskunnan uudenaikaistuminen, johon lukeutuvat suomenkielinen lehdistö, kirjastot ja kansakoulut, muuttivat lukutaitoisuuden määritelmän Martti Lutherin ulkoluvusta moderniin taitoon lukea ja kirjoittaa.
Kirjastojen merkitys tässä muutoksessa oli suuri. Suomeksi julkaistun kirjallisuuden määrä ja kirjastojen lukumäärä lisääntyvät yhtä matkaa. Syntyi kirjojen jakeluverkko, joka toi kirjat kaikkein köyhimmän saataville. Tämä oli merkittävää erityisesti vähävaraisen maalaiskansan kannalta, sillä kirjojen myötä sen lukutaito kehittyi ja maailmankuva avartui.
Vuoden tiedekirjan palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto. Palkintoraatiin kuuluvat tällä kertaa dosentti Ulla-Maija Peltonen, professori Jukka Rantala ja professori Erik Bonsdorff.
Raati on tutustunut marraskuun 2016 alkuun mennessä ilmestyneisiin kirjoihin kustantajien luetteloiden sekä tiedetoimittajien ja tutkijoiden tekemien ehdotusten perusteella. Kun sekä suurten kustannustalojen että pienkustantajien tuotanto oli käyty läpi, arviointiin päätyi noin 60 nimekettä. Aineistoa rajatessa sovittiin, että Vuoden tiedekirja voi olla myös synteesi tai yhteenveto aiemmin erikseen julkaistuista artikkeleista.
Vuoden tiedekirjaksi 2016 ovat ehdolla seuraavat kymmenen teosta:
Tiina Arppe: Uskonto ja väkivalta. Durkheimin perilliset. Tutkijaliitto.
Outi Fingerroos & Anna-Maria Tapaninen & Marja Tiilikainen (toim.): Perheenyhdistäminen: Kuka saa perheen Suomeen, kuka ei ja miksi. Vastapaino.
Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille: Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa. Gaudeamus.
Akseli Hemminki: Kuoleman laakso: Voiko syöpää hoitaa kokeellisilla menetelmillä? Nomerta.
Marjaliisa Hentilä & Seppo Hentilä: Saksalainen Suomi 1918. Siltala.
Jukka Kortti: Mediahistoria. Viestinnän merkityksiä ja muodonmuutoksia puheesta bitteihin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Marjo Laitala & Vesa Puuronen: Yhteiskunnan tahra: Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset. Vastapaino.
Tarja-Liisa Luukkanen: Mitä maalaiskansa luki? Kirjasto, kirjat ja kirjoja lukeva yhteisö Karstulassa 1861–1918. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Juho Saari (toim.): Yksinäisten Suomi. Gaudeamus.
Matti Vuento: Virukset: Näkymättömät viholliset. Gaudeamus.
Kuva: Antti Berg
Ilmoita asiavirheestä